Jalkapallon MM-kisojen päättymisestä on alun toista viikkoa. Teknisesti upeiden suoritusten ja penkkiurheilijan silmään taidokkaiden filmaamisten ohella kisoissa jylläsi tunne. Räjähtävä riemu, ihmetys, karvas pettymys, syvä suru.
Aidoimmillaan intoa, liikkumisen riemua ja urheilussa onnistumista näkee lasten harrastusten parissa. Vimpelissä on vuosikausia järjestetty Perjantai-Pinkaisut -niminen juoksutapahtuma, jossa oli myös kuluvana kesänä useita osakisoja ja yksittäisessä kisassa parhaimmillaan yli sata osallistujaa. Nuorimmat, 40 metrin matkan omalla tyylillään ja vauhdillaan kipaisseet tytöt ja pojat ovat parivuotiaita. Moni tekee matkaa leveän hymyn kera, jopa yleisölle iloisesti vilkutellen. Samanlaisia tunteita voi nähdä muuallakin lähiseudulla ja talviaikaan hiihtokilpailuissa. Toisinaan matkanteko hidastuu tai kisaaja lopettaa leikin kesken. Ehkä seuraavalla kerralla matka jatkuu maaliin saakka.
Vimpelissä on vahva pesäpallon juniorityö. Nuorimpien ikäluokkien otteluissa voi käydä haistelemassa hieman toisenlaista tunnelmaa kuin mitä aikuisten ottelut saattavat tarjota. Kannustusta riittää kentällä ja sen laidalla. Oikeudenjakajat ovat usein itsekin vielä junioreita. Katsojan huomio saattaa kiinnittyä myös vaikkapa alle kouluikäisten tulostaulunhoitajien työskentelyyn, johon kuuluu pelin tuoksinassa myös kaverin kanssa jutustelu ja kujeilu. Ei liian totista! Sille on aikaa myöhempinä vuosina.
