Tuossa eräänä päivänä puolivillaisilla veitsenkäyttökyvyilläni ahvenpinoa nahka kirjaimellisesti ruvella käsitellessäni oli aikaa miettiä suomalaista ruokakulttuuria.
Televisiosta tulee nykyään kokkausohjelmaa kellon ympäri, ja vaikka moni on varmasti saanut niistä kipinän ruoanlaittoon, tietty osa kansasta kiskoo silti päivittäin roiskeläppiä, puolivalmisteita ja kainalon hajuisia eineslihapullia. Sunnuntaina, kun on aikaa, saatetaan loihtia hunajamarinoiduista kanansuikaleista ja kasvirasvavalmisteesta viillokkibravuuri.
Joillekin ruoka on ymmärrettävästi pelkkää polttoainetta eikä sydämen asia, mutta onhan se sääli. Hyvä ruoka on iloinen asia, ja oman kädenjäljen matka lautaselle on terapiaa kaikille aisteille. Joskus raaka-aineiden käsittelyssä menee ikä ja terveys, mutta vaivannäkö palkitaan kun pöytä on katettu.
Sloganiin “hyvä ruoka, parempi mieli” on helppo yhtyä, vaikka se ironisesti mainostaakin lähinnä valmisruokia. Voista, kermasta ja suolasta menee virallisten ravitsemussuositusten mukaan terveys, mutta huonosta ruoasta menee mielenterveys.
Maikkarin erinomaisen Kaappaus keittiössä -ohjelman ruokalähettilään Kari Aihisen ruokafilosofia on, että vaikka lopputulos välillä olisikin pannukakku, itse tehty ruoka ja aidot raaka-aineet ovat aina parempi vaihtoehto kuin valmisruoat. Omasta ruoasta tulee parempi fiilis, syöjä tietää prikulleen mitä se sisältää ja aina välillä se saattaa olla jopa terveellistäkin. Edes yksi itse valmistettu ateria viikossa olisi monelle iso edistysaskel ja onnen lähde.
Täällä maalla paikallisiin ja laadukkaisiin lihaan ja kasviksiin olisi hyvät edellytykset, ja kun raaka-aineet ovat laadukkaita, niistä ei saa huonoa ruokaa edes yrittämällä. Omia porkkanoita ei kuitenkaan tarvitse kasvattaa kaksion parvekkeella eikä gulassilihoja tarvitse hakea veitsen kanssa naapurin navetasta, vaan jo arkisella kauppareissulla omilla valinnoillaan voi elämänlaatuun vaikuttaa paljon. Aloittaa voi vaikka tekemällä hunajamarinadin itse.
Henri Ruuska, elopaino 0,1 tonnia.
