Kevätihminen on viime aikoina hieraissut silmiään, höristänyt ehkä tietämättään korviaan ja toppuutellut tuntemuksiaan.
Takuuvarma small talkin paikka on se, että päivitellään säätä. Noin tammikuun 20. päivän paikkeilla kerrottiin, että alkuviikosta pakastaa koko maassa. Maanantaiaamuna ropisi vettä.
Vaikka keskitalvea mennään, lehähtää kevät mieleen. Päivä on pidentynyt harppauksen tuntuisin askelin ja neljän aikoihin iltapäivällä on valoa aivan eri tavalla kuin kuukausi sitten. Tätä kirjoittaessa kotipihalla näkyy vihertävää nurmikkoa ja jään peittämään sorapihaa.
Viikot – tai vuodet – eivät ole veljeksiä keskenään. Tammikuussa 2007 Vimpelin suunnalla ajeltiin asvalttiteitä pitkin ja lunta oli vähän. Helmikuussa kevät ei käynyt mielessä, kun elohopea näytti noin kolmeakymmentä miinusastetta. Tätä kirjoitettaessa päivän ylin lämpötila löytyi Porista: 5,8 plusastetta ja Vimpelissäkin oltiin selvästi plussalla.
Talviurheilun harrastajat ja ystävät seuraavat säätilaa ja sen muutoksia ja tarkkailevat, milloin löytyy itselle sään puolesta sopiva hetki lähteä hiihtämään, luistelemaan tai laskettelemaan. Toki samalla selvitetään myös, että löytyykö latuja tai jäätä, jotta pääsee ylipäätään harrastuksensa pariin. Jos ei nyt harrastus pääsekään pyörimään täydellä tehollaan, ei kannata heittää toivoa menemään. Talvea on vielä jäljellä, samoin talven riemuja. Lahdessa valmistaudutaan hiihdon MM-kisoihin, jotka keräävät urheiluhullua Suomen kansaa latujen varrelle ja television ääreen.
