–Suorastaan hämmentävää, miten ajankohtainen esitys on juuri nyt. Esityksen alussa luettavassa kirjeessä mainitaan bensiinin ja kahvin hinnan nousu ja todetaan, että eihän se sota tänne tule, älkää huolehtiko, Kultavuori kertoo.
Kirjeitä kaivatulle -esitys sai alkunsa, kun Kultavuori pyysi Järviradion kuuntelijoilta muistoja ja kirjeitä sota-ajalta itsenäisyyspäiväksi tehtävää radio-ohjelmaa varten.
–Niitä tuli ihan hirveästi ympäri Suomea. Oli kova työ ”suomentaa” usein himmeästi näkyvästä tekstistä ja koukeroisesta käsialasta tekstiä. Erityisesti niistä jäi mieleen ja minua kosketti 10-vuotiaan evakkotytön tarina, jonka Turun lähellä asuva iäkäs nainen lähetti, muistelonsa siitä, kuinka tuli rajan yli äitinsä ja pikkusisarustensa kanssa. Kaikki, mikä tässä esityksessä on, on totta ja aitoa.
Kokemus oli antoisa myös Järvenpäälle.
–Ihmiset kirjoittivat niin kauniisti ja aidosti, miehetkin kuvailivat asioita uskomattoman hienosti, Järvenpää toteaa. –Kukaan ei enää nykyään kirjoita sillä tavalla.
Paljon hyvää palautetta saaneesta radio-ohjelmasta syntyi esitys, jossa sotavuosien kulku nidottiin lauluihin ja kirjeisiin.
–Kysyin Jarkkoa mukaan toteuttamaan esitystä ja hänen kauttaan mukaan saatiin haitaristiksi Timo Pyylampi, jonka papan päiväkirjamerkinnöistä puolestaan löysimme korsussa ylös kirjatut sanat Kodin kynttilät -sävelmään. Se kuullaan esityksessä, Kultavuori sanoo. –Olen onnekas, että olen saanut ympärilleni tähän näin hyvän porukan.
ENSIESITYS Levijoella 5. joulukuuta 2021 oli mieliinpainuva.
–Vaikka esitystä oli harjoiteltu, alkoi kaikki elää toisella tavalla siinä hetkessä, kun yllä oli sen ajan kamppeet, edessä yleisö, joka reagoi kuulemaansa. Tunteet nousivat itselläkin pintaan, ja mielessä kävi, ettei se elämä ollut silloin helppoa, kuten ei nytkään, muistelee Järvenpää.
–Mistään esityksestä, missä olen ollut mukana, ei ole tullut niin paljon palautetta ja kiitoksia kuin tuosta, kertoo Kultavuori, joka on pitkän linjan teatteriharrastaja.
Esityksiä oli sovittu alkuvuodelle eri puolille Suomea, mutta kokoontumisrajoitusten vuoksi ne peruuntuivat ja järjestetään myöhemmin, kun kalenterit saadaan sopimaan yhteen.
–Monen vanhemmat ja isovanhemmat ovat kokeneet sota-ajan, joten se on sillä tavalla läheinen aihe ihmisille. Vaikka sitä ei olisi itse kokenut, se herkistää. Omakin mummuni oli Karjalasta, Järvenpää toteaa.
–Ja rintamalta kotiin kirjoitetuilla kirjeillä on valtava arvo, niissä kerrotaan, millaista elämä todellisuudessa oli siellä jossakin; sodan jälkeen moni sotilas vaikeni kokonaan sen aikaisista tapahtumista.
–Tämä olisi hieman lyhennettynä myös hyvä historiantunti kouluille, sanoo Kultavuori.
Kultavuoren ja Järvenpään mielestä ollut hämmentävää huomata, kuinka maailma ja ihmiset ovat 80 vuoden jälkeen yhä samanlaisia. Kriisit ja sodat syttyvät pienestäkin ärsykkeestä, jos ovat syttyäkseen.
–Jotenkin tutulta se kuulosti, kun ensimmäisissä, sotaa edeltävissä kirjeissä uskoteltiin, ettei se tänne tule, mutta yhtäkkiä sota olikin täällä. Ukrainan sodan myötä nämä asiat ovat tulleet tosi lähelle ja ihmetyttää, että taasko ollaan samanlaisessa tilanteessa Euroopassa, Kultavuori pohtii.
–Kantava ajatus siltä ajalta nykyhetkeen voisi olla, että siitä selvittiin. Esitys päättyy toiveikkaisiin tunnelmiin.
–Pienestä ei kannata luovuttaa, pitää taistella, sanoo Järvenpää.
–Ja kaikesta jää itselle päällimmäisenä mieleen kiitollisuus siitä, että olemme itsenäinen valtio, Kultavuori toteaa.
SEKÄ Järvenpää että Kultavuori ovat mukana kesällä Wanhoilla Wehkeillä esitettävässä Heikki Luoman käsikirjoittamassa Yllätysvieraita-näytelmässä.
–Teen lisäksi Kulkukoirat-musikaalia; viime kesänä sen kantaesitys oli Kangasniemellä, nyt esitämme sitä ympäri Suomea kesän ajan ja elokuussa taas Kangasniemellä. Lisäksi teen yksittäisiä keikkoja eri kokoonpanoilla.
Kultavuori puolestaan tekee tänä vuonna nostalgiamatkaa vimpeliläis-alajärveläis-soinilaisen ryhmän kanssa.
–Esityksessä kuullaan musiikkia 1920-luvulta 1990-luvulle. Ensiesitys on Alajärven kirjaston puistopiknikillä kesäkuussa.
