PÄÄSIN edellisessä jutussani 1980-luvun jälkipuoliskolle, kun kysyin Suolahdessa pankinjohtajalta, milloin voin alkaa maksaa laskuja kotitietokoneella ja vastaus oli, että ei koskaan. Olihan se oudolta kuulostava ajatus, kun varsinaista internettiäkään ei ollut vielä olemassa.
Internetin tuloon ei kauan mennyt, sillä jo 1990-luvun alkupuolella se kehittyi huimaa vauhtia. Tosin sen hyötyjä ei osattu edes kuvitella ja sitä pidettiin joutavana ja vieläpä puhelinkuluja aiheuttavana hömppänä.
Muutimme vuonna 1990 Ouluun ja muistan kuinka ollessani Oulun energialaitoksella töissä 1990-luvun alkupuoliskolla, eräs työkaverini oli viikonlopun aikana käynyt työpaikan tietokoneella internetissä tai mikä nimi sillä silloin olikaan. Kaveri jäi kiinni ja energialaitoksen johtaja piti kovan puhuttelun, kun haaskaa laitoksen rahoja joutavaan asiaan.
NIIN vain kuitenkin kävi, että 1990-luvun loppupuoliskolla internetillä sai yhteyksiä kaikkialle maailmaan ja sähköposti syrjäytti nopeasti telefaxin, joka vain muutama vuosi aiemmin oli puolestaan syrjäyttänyt telexin eli sähkösanoman.
Telefax oli pienille ja isommillekin yrityksille loistava työkalu, sillä aiemmin telexillä tai kirjeitse lähetetyt tarjoukset ja muut asiakirjat hoituivat näperästi telefaxilla. Telefax oli kytkettävissä puhelinverkkoon, joten sen käyttöönotto oli äärimmäisen yksinkertaista.
Sähköposti olikin ensimmäisiä internetin mahdollistamia sovelluksia ja pian alkoi tulla paljon lisää. Muistan kuinka 1990-luvun loppupuoliskolla tein innokkaasti sukututkimusta ja koetin jotenkin löytää Amerikkaan muuttaneita Pyhä-Paavon jälkeläisiä ja kuinka mahtavia työkaluja siihen tarjosivatkaan internetin keskustelukanavat. Esimerkiksi Yahoolla oli chat-toiminto ja sen kautta löysin useita Järviseudulta Amerikkaan muuttaneiden jälkeläisiä. Chattaaminen Amerikkaan oli aluksi hyvinkin jännittävää ja jotenkin epätodellista, mutta siitä on suurin hohto mennyt ajat sitten.
NYKYISINHÄN elämä ilman internettiä on lähes mahdotonta. Netissä on Facebook, siellä maksetaan laskut, hoidetaan kirjeenvaihto, katsotaan urheilulähetykset, sääennustukset, veikataan, pelataan nettipelejä, luetaan kirjoja, kuunnellaan äänikirjoja, seurataan paketteja vaikkapa Etelä-Ranskasta Helsingin kautta Oulun Maikkulan Saleen ja ties mitä muuta.
Palataanpa vielä 1980-luvulle, kun markkinoille alkoi tulla ensimmäisiä pöytätietokoneita. Alussa koneisiin ei saanut juuri muita sovelluksia kuin tekstinkäsittely- ja taulukkolaskentaohjelmat, mutta jo 1990-luvun puolivälissä alkoi tulla muitakin ohjelmia kuten vaikkapa CAD-ohjelmia. CAD on lyhennys sanoista Computer Added Design eli ohjelmalla pystyi piirtelemään kaksiulotteisia koneenosia, pohjapiirroksia, lay-outeja jne.
Ollessani töissä Valmetin traktoritehtaalla ostinkin sinne AutoCad-ohjelman joskus 1990-luvun loppupuolella. Ohjelmalla suunniteltiin silloin ainoastaan lay-outeja eli kuinka koneet ja laitteet olisi paras sijoitella tuotannon kannalta.
Ohjelmat olivat alussa hankalia käyttää ja vanhat suunnittelijat karsastivat niiden opettelua. Ne kuitenkin kehittyivät nopeasti, ominaisuuksia tuli lisää, käyttö helpottui ja pian voitiin suunnitella kolmiulotteisia kappaleita.
Pääsin itsekin kehityksen kelkkaan mukaan toimiessani opettajana ammattikorkeakouluissa ja opetellessani Solidworks-CAD-ohjelmiston ja jopa opettaessani sitä. Kurssin nimi oli tietokoneavusteinen suunnittelu ja se oli sekä minulle, että opiskelijoille oikein mieluisa kurssi. Nykyisillä CAD-ohjelmilla voidaan suunnitella kappaleet, tehdä osista kokoonpanot, tehdä valmistus- ja kokoonpanopiirustukset, tehdä lujuuslaskelmat, putkistojen virtauslaskelmat ja melkein mitä vain.
VIELÄ yhden kehityshistorian voisin muistella eli tiedostojen tallennuksen. Ensimmäisissä koneissa muistitilaa oli kovin niukasti ja sen takia tiedostojen tallennukseen käytettiin levykkeitä, joita kutsuttiin alussa lerpuiksi ja koon pienentyessä korpuiksi. Kummassakin oli magneettisesti herkkä levyke, johon jollakin opilla tiedot voitiin tallentaa ja taas lukea koneelle.
Lerppuja käytettiin vielä 1980-luvulla, mutta jo seuraavalla vuosikymmenellä ne korvattiin korpuilla ja pian sen jälkeen korput saivat väistyä CD-levyjen tieltä. CD-levyille sopi jo huomattavasti enemmän tietoa ja niille voitiin tallettaa myös musiikkia ja jopa elokuvia. Osinhan ne ovat vieläkin käytössä.
Muistan, että CD-levyjen tultua markkinoille ajattelin sen olevan lopullinen ja kaiken kestävä tallennusmuoto, mutta eipä päästy kuin 2000-luvun alkuun, kun markkinoille tuli muistitikut, joihin alussa mahtui vain muutama megatavu tietoa, mutta jotka kehittyivät nopeasti ja myös syrjäyttivät CD-levyn yhtä nopeasti. Nykyisin itse tietokoneissa on muistitilaa käsittämättömän paljon, joten erillisten tallennusvälineiden käyttö on vähentynyt lähes olemattomiin etenkin, kun kuvioihin tulivat 2000-luvun puolivälin tienoilla pilvipalvelut, joihin voi tallettaa omia tiedostoja, valokuvia, videoita jne.
ONKO tietokone lopulta riesa, renki vai isäntä? Ehkäpä se on kaikkia noita. Riesa sen takia, kun ilman ei oikein pärjää ja ongelmien selvittäminen vie aikaa ja kuluttaa hermoja. Renki ilman muuta, koska tietokoneilla voidaan oikeasti tehdä asioita paljon järkevämmin ja nopeammin. Isäntäkin se valitettavasti aika usein on, kun turhan moni istuu orjallisesti koneen ääressä päivät töissä ja vielä illatkin sohvalla.
Heikki Salmela
