JOULULOMALLA kuuntelin filosofi Esa Saarisen Aalto-yliopiston luentosarjaa Filosofia ja systeemiajattelu. Sarjassa Saarinen avaa ajattelua, tarkemmin sanottuna ajattelemisen ajattelua.
Filosofi Descartesin (1596–1650) tunnettu oppi “ajattelen, siis olen” on ollut länsimaisen järjen ja tiedon kulttuurin pohjana. Descartesin oppi on sitä myöten todettu harhaanjohtavaksi, koska ajattelemisen taustalla on muutakin kuin ihmismieli. Henkisessä kirjallisuudessa ja osittain myös tieteessä, tunnistetaan ja tunnustetaan tietoisuus, joka on ajattelun takana.
Ajatteleminen on päihdyttävää, huumaavaa ja suurin osa ihmisistä on riippuvaisia siitä, yleensä tiedostamattaan. Harva osaa tai edes ymmärtää, tarkkailla ajattelemistaan, sitä miten ja minkälaisia ajatuksia hän ajattelee.
Vielä joku aika sitten, kun joku kertoi kuulevansa päässään ääniä, hänet lähetettiin psykologille tai mielisairaalaan. Äänien kuulemista pidettiin hulluna. Nykyään tiedostetaan, että äänien kuuleminen on tuiki tavallista ja suhteellisen normaalia ihmisten keskuudessa. Käymme sisäisten äänien kanssa keskustelua arkipäiväisistä asioista.
OLEMME varmaankin kaikki nähneet piirretyn tai lukeneet sarjakuvaa, missä päähahmon olkapäillä keskustelee piru ja enkeli siitä mitä pitäisi tehdä. Nämä samat pirut ja enkelit istuvat meidänkin olkapäillämme kertomassa miten meidän pitäisi olla ja elää. Moni ihminen ei tiedosta keskustelevansa itsensä kanssa omista ajatuksistaan omissa ajatuksissaan. Olemme olleet tiedostamattoman ajattelemisen vankeina niin pitkään, että sitä pidetään normaalina.
Ajattelevan mielen takana on kuitenkin tietoisuus, joka on paikalla vain pienen osan ajasta. Vauvat ja pienet lapset ovat ajattelevan mielen ulkopuolella, heidän egonsa — ajatteleva mieli — ei ole vielä herännyt. He tarkkailevat ja havainnoivat ympäristöään mitään ajattelematta. Kun lapsi kasvaa ja ego kehittyy, hän alkaa ajatella havaitsemaansa. Jos lapsella on ympärillään tiedostamattomia aikuisia, ja on hyvin todennäköistä, että lapsi ennen pitkään muuttuu samankaltaiseksi ajatuksistaan tiedostamattomaksi olennoksi ja siirtää toimintamallinsa jälleen omille lapsilleen.
AJATTELUSTA on tullut meille pakkomielle, huume. Ihmisen mieli rakastaa paneutua ongelmiin. Se haluaa ristisanatehtäviä, kryptoja, sudokuja, televisio-ohjelmia, uutisia, videoita, pelejä, sosiaalista mediaa siitä syystä, että mieli haluaa välttää pysähtymistä.
Pysähtyminen, ajattelemisen pysäyttäminen vaatii itsensä kuuntelemista. Tai oikeastaan itsestään nousevan, itsessään piilevän hiljaisuuden kuuntelemista. Olemme samaistuneet mieleemme ja ajatteluumme ja kun se hiljennetään, herää kysymys, kuka minä olen kaiken sen ajatuksen melun taustalla.
Nykyinen älylaitteiden käyttö ruokkii tätä huumaavaa käyttäytymistä ja mahdollistaa sen, että omien ajatusten ja itsensä kanssa ei tarvitse olla, eikä ajattelun tarkkailuun tarvitse pysähtyä. Tästä syystä elämme kuin aivopestyinä älylaitteiden ja teknologian ohjattavissa.
JOS koskaan niin nykyisin vallitsevan negatiivisuuden aikakaudella olisi tärkeää pysähtyä, hengittää ja kuunnella omia ajatuksia, tunteita ja kehon tuntemuksia.
Keho-mieli-yhteys on kiinnostanut tutkijoita jo Descartesin ajoista saakka. Nykyään tiedetään, että keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa. Ja tunteet säätelevät kummankin toimintaan. Osa meistä tietää miten stressi vaikuttaa kehollisesti: sydämen syke kiihtyy, verenpaine kasvaa, päätä kiristää, kämmenet hikoavat, vatsa ja suolisto reagoivat.
Tiedetään myös, että stressiä hallitsee ja aiheuttaa ajattelu ja tunteet. Asioille, tapahtumille ja toisille ihmisille ei aina voi mitään, mutta omille ajatuksille ja tunteille voi. Jokainen voi kysyä itseltään, mitä tunnen nyt, miltä minusta tuntuu, voinko ajatella asiasta toisella tavalla, voinko antaa itseni tuntea sen mitä tunnen tällä hetkellä, mutta päästää tunteesta irti heti kun se on mahdollista.
ROHKENEN väittää, että paikallislehden lukijoissa on niitä, jotka ovat tavanneet valittaja-ihmistyypin. Valittajan tärkein tehtävä on saada valittaa asiasta kuin asiasta, kenelle tahansa kuulijalle. Ja jos kuulijaa ei ole, niin valittaja valittaa itsekseen itselleen.
Asuessani Helsingissä kohtasin monia valittajia, eikä niiltä täällä Lappajärvelläkään ole täysin välttynyt. Helsingissä työskentelin muun muassa karaokebaarin tarjoilijana ja karaoken vetäjänä. Palveluammatissa kohtaa ehkä eniten valittajia.
Eräs työkaverini opetti työssäjaksamisen suhteen tärkeän oppiläksyn: “Jokainen ihminen on vastuussa omasta vitutuksestaan.” Pahoittelut karkeasta kielenkäytöstä.
Seuraavan hankalan asiakkaan kohdalla, joka valitti oluen hintaa, muovituoppeja, hidasta palvelua, karaokekappaleiden puutetta, äänentoistoa, asiakkaiden vähyyttä tai paljoutta, ymmärsin että asiakas ei oikeasti hyökkää minua tai yksittäistä ongelmaa kohtaan, ettei hänellä oikeasti ole minua kohtaan mitään ongelmaa, vaan hänellä on paha olla ja hän purkaa sen minuun sillä ainoalla tavalla, mitä hän osaa sillä hetkellä, valittamalla. Tämä oivallus muutti elämäni ja ajatteluni.
TÄSSÄ negatiivisuuden ja valittamisen kulttuurissa jokainen on vastuussa omasta ajattelustaan ja rohkenen haastaa, että jokaisella meillä on myös velvollisuus yrittää muuttaa omaa ajatteluaan.
Ajatukset ovat energiaa, jotka vetävät puoleensa sitä energiaa mitä ne lähettävät maailmalle. Jos päässäsi pyörii negatiivinen kela, missä kaikista asioista syytetään aina jotain toista, voit olla varma, että saat takaisin samalla mitalla. Pahimmassa tapauksessa negatiiviset ajatukset sairastuttavat isäntänsä eli kehon. Tämäkin tunnistetaan tieteessä. Sen todentaminen ei vain ole helppoa, koska ajatukset eivät ole mitattavissa eikä niistä niin ollen saada tieteelliseen tutkimukseen vaadittavia mitattavia tuloksia.
Myös kehollisia tuntemuksia, positiivisuutta ja hyvinvointia voidaan tutkia. Itämaan viisaat ovat tienneet kautta aikojen, että mielenhallinta on avain kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Muun muassa meditaatio, eli ajatusten tietoinen tarkkaileminen, lisää hyvinvointia ja monenlaiset keho-mieli-harjoitteet, kuten jooga, tai chi ja qigong ovat lajeja, jotka ovat auttaneet keho-mieli-yhteyden vahvistamisessa ja ihmisten kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa pitkän aikaa.
Miksi me länsimaiset emme vieläkään osaa hyödyntää näitä lajeja ja meditaation hyötyjä jokapäiväisessä elämässämme? Koska vastustamme tietoisesti tai tiedostamatta muutosta ja kaikkea uutta mikä on muutoksen seurausta. Ja kun vastustamme, estämme itseämme kehittymästä, parantumasta ja voimasta hyvin. Koska on helpompi elää sitä elämää mitä elää kuin ruveta muuttamaan omaa elämäänsä. On helpompi syyttää toisia ongelmista kuin hyväksyä omat virheensä ja oma keskeneräisyytensä, inhimillisyytensä.
VIERAILEN satunnaisesti sosiaalisessa mediassa. En viihdy siellä kauan, koska ihmiset jakavat ikäviä asioita ja valittavat asioista. Asioita voi kritisoida, mutta sillä hetkellä vallitsevaan tilanteeseen pitäisi olla ehdottaa jotain uusia toimintamalleja kritiikin lisäksi.
Mikään muutos ei synny valittamalla vaan sillä, että asioita ruvetaan muuttamaan jollain tavalla. Ja muutetaan niin kauan, kunnes löydetään ratkaisu, mikä palvelee mahdollisimman monia. Asioita ei voi muuttaa ennen kuin muuttaa omia ajattelumallejaan.
Seuraan harvakseltaan uutisia koska ne ovat ristiriidassa toistensa kanssa ja pääasiassa meidänkin valtamediassamme uutisoidaan negatiivisella energialla varustettuja uutisia, joiden tarkoitus on lisätä negatiivista energiaa, pelkoa, ihmisten pahoinvointia ja lisätä vastakkainasettelua.
Jokaisella on mahdollisuus valita miten ajatella, tuntea ja ilmaista itseään. Miten sinä valitset? Valitatko valittamisen ilosta, jolloin jaat negatiivista energiaa ympäristöösi? Vai valitsetko jonkun toisen tavan?
Esa Saarisen ajattelemisen ajatteleminen on mielenkiintoinen ajatus. Ajattelet, miten ajatteluasi ajattelet. Vaikuttaa paradoksilta, mutta kun olet oppinut huomaamaan ajattelun taustalla olevan tietoisuuden, opit myös tarkkailemaan miten ajatuksiasi ajattelet.
Maija Perälä
Lappajärvi
