Kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut siirtyvät alueellisen hyvinvointialueen tuotettaviksi. Tavoitteena lain mukaan on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut hyvinvointialueella asuville, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata ammattitaitoinen henkilöstö, vastata ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua.
Kun päätetään yhdenvertaisista ja laadukkaista palveluista sekä palvelujen saatavuudesta, silloin jokaisella pitää olla tiettyjä palveluja lähellä ja kohtuullisen nopeasti saatavissa. Tämä ehdottomasti edellyttää, että aluevaltuustossa rakennetaan heti hyvät perustukset palvelujen luomiseksi. Perustuksen luomisessa voi olla sosiaalialan kokemuksesta hyötyäkin, mutta myös haittaa. Haittana on lähinnä se, että ei saa olla asennetta ”ennen tehtiin näin”, vaan nyt palvelut tuotetaan ihan uudelta pohjalta. Toki kokemus auttaa tuntemaan asiakkaan tarpeet. Itselleni on tärkeää, että hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat. Kaikilla tulotasoon huolimatta pitää olla samat lähtökohdat nopeaan palveluun ja hyvään hoitoon lähipalveluina.
Ammattitaitoinen henkilöstö on tärkeässä roolissa. Mutta vielä tärkeämpää on henkilöiden sijoittelu ja työn rationalisointi. Meillä on Suomessa jo kokemusta siitä, että jos ammattihenkilöstöllä ei ole selkeää roolia olemassa olevassa työssä, vaan sen sijaan sirpaleista siellä täällä muodostunut työ, niin se ei vaan toimi. Esimerkiksi lääkäri ei ole ehkä paras hallintoihminen, vaan hänen tulee keskittyä omaan toimeensa. Epäselvässä työnjaossa kukaan ja mikään ei toimi kunnolla. Kustannukset vain nousevat.
Syntyvyyden ja turvallisen ikääntymisen tähden, palvelujen pitää toimia myös jokaisessa alueemme kunnassa. Myös kunnat ovat edelleen vastuussa kuntalaisten hyvinvoinnista, ja kuntien on annettava aluevaltuustolle hyvinvointikertomus ja suunnitelma vuosittain. Hyvinvointiin ja syntyvyyteen vaikuttaa myös työvoima, koulutus sekä elinkeinoelämä. Jos ei ole koulutusta eikä työpaikkoja tai terveyspalveluita, nuori väki muuttaa suuriin etelän keskuksiin, eikä se ole enää maakunnan etu. Näin ollen aluevaltuutettujen yhteistyö kuntiin pitää olla saumatonta ja yhteistyökykyistä, jokaisen kunnan elämää tukeva. Kolmannen sektorin (esimerkiksi erilaiset terveyttä edistävät yhdistykset) toimintaa pitää aluevaltuustossa tukea ja vahvistaa, sillä sen merkitys on suuri terveyden hoitamisessa.
Kustannusten hillinnästä huolehtiminen on merkittävä asia sote-laissa. Vaikka valtio maksaa menot, peritään ne kuitenkin veroina kuntalaisilta. Minun mielestäni pitää strategioita luodessa pitäytyä pienessä ketterässä organisaatiossa, välttää turhaa byrokratiaa ja turhia kankeita organisaatioita sekä valita oikeat henkilöt eri hallintoelimiin. Jos perustukset ovat kunnossa, hyvinvointialue toimii. Edellä mainittuihin asioihin haluan vaikuttaa.
Anne Niemi, Aluevaaliehdokas, Kokoomus (sit)
