Hei Martti! Täältä jossain 25.7.-41
Pieni tervehdys täältä Pohjolasta, verisiltä taistelukentiltä, synkistä saloista, nuotioitten ja kahvipakkien äärestä.
Sinä Martti sait onnen osan, kun ei vielä tarvinnut väkeen, sillä tämä on kurjaa elämää, tämä sota.
Täällä, missä ei ole teitä, vain metsiä 10 kilometrejä kaikki on huonoa ja raihnaista.
Mutta sinun osasi on nyt muuttunut, tähän asti sulla on ollu rauhallista, mutta nyt sulla on surua ja rauhaton aikakausi, sillä sain kuulla, että veljesi Aarno on kaatunut, nämä uutiset on ikäviä uutisia mutta niitä voi tulla koska tahansa, sillä tämä on aina sekunttien varassa.
Olemme olleet jo 2 viikkoa kosketuksessa vihollisen kanssa ja on aina säilynyt henki, monesti on viereltä mennyt toveri ja minä olen säilynyt, mutta se aika voi tulla koska tahansa että pois täältä riistetään sillä aina on kova jyske niinkuin nytkin.
Nyt olemme taas taistelutauolla ja saamme olla mikäties pidemmän ajan.
Miten siellä nyt äitisi pärjää se on kova suru äitillesi. Minä otan osaa pitkäaikaiseen suruunne.
Kerro terveisiä Rintakankaan väelle Rauhalle.
Minä tulen lomalle kuun vaihteessa jos siihen asti säilyy. Taikka tämä sota loppuu aivan pian.
Näkemiin ja voi hyvin. Olen jälleen näkemisen toivossa.
Piirsi Antti
Kyllä se on kova paikka Uutelassa, kuin on sellainen väki ja poissa on molemmat pojat.
Se on luja kestettävä siihen väellen.
