NÄIN talven pimeimpään aikaan on oiva hetki muistella mennyttä kesää, jolloin Fellmanin sukuseura teki perinteisen retken, tällä kertaa Järviseudulle kirkkoherra Jacob Fellmanin jäljille. Sukuseuran vierailu alkoi lauantaina 31.8.2024 Lappajärven kirkolta, jossa he seurakunnan taholta kuulivat tarinaa kirkon, kellotapulin, vaivaisukon sekä hautausmaan historiasta. Yhteistuumin he sitten kunnostivat hautausmaalla sijaitsevat suvun hautakivet ennen kuin aloittivat oppaan kanssa kierroksen Lappajärvellä. Vierailua järjestänyt Pauliina Huhdanmäki kertoi, että perjantain ja lauantain välisenä yönä oli kauhea ukonilma.
–Kun sitten lauantaina menimme tutustumaan kirkkoon, seurakunnan opas kertoi, että salama oli iskenyt kirkkoon juuri silloin edeltävänä yönä. Ihan meni kylmät väreet. Oli vähän dramaattinen se retkemme alku.
Kirkolta siirryttiin Käräjätalolle, jossa kotiseutuneuvos Urpo Purola tarinoi kirkkoherra Jacob Fellmanin ajan (1832–1875) elämästä Lappajärvellä ja muualla Järviseudulla. Valitettavasti Fellmanien kotitalo Lappajärven rannalla, silloinen pappila, on aikojen saatossa tuhoutunut. Muistiin on kuitenkin jäänyt, kuinka pappilassa kohdeltiin työväkeä ja läheisiä aina hyvin, oltiin vieraanvaraisia ja avustettiin sekä ruokittiin kaikkia myös nälkävuosina. Kirkkoherrana, maanviljelijänä ja teollisuuslaitosten perustajana Jacob Fellman oli hyvin edistyksellinen ja arvostettu. Lempinimen Kalkki-Jaakko hän sai perustettuaan Vimpelin Hallapurolle kalkkitehtaan. Hänen omistuksessaan Järviseudulla oli muun muassa maatiloja, myllyjä, rautasulattamoita, rautahamari, paperimylly ja lumppuvarasto, joiden toimintaa hän johti kirkkoherran virkansa ja tieteellisten tutkimustensa ohella. Jacob Fellman kehitti suuresti alueen maataloutta ja muun muassa kuokitti paljon lisää peltomaata. Kytösaroista osa on yhä viljeltynä. Lappajärven museo eli Käräjätalo on hienosti kunnostettu ja pelastettu jälkipolville, mutta Jacob Fellmanin Lappajärvellä olevan arkiston kohtalo huolestuttaa sukuseuraa.
KÄRÄJÄTALOLTA matka jatkui Lappajärven Jääkäripuistoon. Lappajärveltä lähteneiden nuorten miesten nimikkokuusten katveessa, kärnäiittisen muistomerkin äärellä, pohdittiin jääkäriksi värvättyjen nuorten miesten matkaa ja merkitystä. Lauantaina viereinen kirjasto ja koulukeskus olivat kiinni, mutta huomion herätti tien toisella puolella oleva uusi urheiluhalli Lappis-Areena. Jääkäripuistosta siirryttiin sujuvasti Rakuunapatsaalle kuulemaan Lappajärven Ratsastuskoulun lyhyeksi jäänyt, mutta merkittävä historia Uudenmaan Rakuunarykmentin edeltäjänä. Patsaan luota tehtiin lyhyt kierros Lappajärven keskustassa lounastaen paikallisessa pizzeriassa ja hakien iltaeväitä kaupasta. Lounaan aikana opas kertoi tapauksia Lappajärveltä: kirkonkellojen piilotuksesta Veanteen syvänteeseen tai ehkä Lemmonsilmään, Vaivaisukon veistäneestä Pitti-Pojasta eli Erkki Lahdesta sekä Kansanrunousarkistosta Tervareitin taustatutkimusten aikana löytyneitä kummitustarinoita.
Viimeisen raipparangaistuksen muisto nousi esiin
NYKÄLÄNNIEMI oli lauantain viimeinen vierailukohde. Taavintuvan pihapiirissä jalkauduttiin autoista tutustumaan alueen rakennuksiin ja samalla kuulemaan Nykälänniemen alueen muinaishistoriasta, ensimmäisistä asukkaista ja tervanpolton tärkeästä merkityksestä alueen asukkaille. Myös viimeinen Lappajärvellä toteen pantu raipparangaistus ja muut 1500–1600-lukujen rangaistukset olivat esillä. Ohitimme matkan jatkuessa alkuperäisen Nykälän tilan päärakennuksen puolikkaan, Onnintuvan. Kärnäiittiä oli mukava käydä katsomassa Terrace Kirpun kivijalassa, sisällä opas kertoi Lappajärven nykypäivästä ja elinkeinoista. Harmittavasti Kivitippuun ei tällä haavaa päässyt katsomaan Meteoriittinäyttelyä, vaan majoituspaikassa Lappajärven länsirannalla odottikin jo lämmin sauna. Vesi-ihmisiä tai hevosenpäistä oliota järvessä ei tällä kertaa näkynyt, illallisen yhteydessä oli siis rauha juhlia Jacobin puolison, Helena Augustinan, ja suvun nuorimman polven edustajan syntymäpäiviä.
Kraatterijärven tarina tuli lähelle
SUNNUNTAINA matkattiin aurinkoisessa säässä autolla Lappajärven eteläpuolitse maanteitä pitkin Lakeaharjun rinteelle kuulemaan Lappajärven tarinaa ja ihailemaan maisemaa. Kraatterin korkealla reunalla, Lakeaharjun laavulla ja näkötornilla saa parhaan käsityksen Kraatterijärvestä. Yhdellä silmäyksellä näkyvät 77,8 miljoonaa vuotta sitten Marsin ja Jupiterin välimailta tulleen meteoriitin valtaisan iskun jäljiltä syntyneet Kärnän saari ja järveä ympäröivät kraatterin seinämät myös vastarannan puolella. Kraatterin synty oli räjähdys, energian purkaus. Kallioperä suli, osa kaasuuntui, energia tuhosi kaiken elämän. Jäähtyminen vei vähintään 100 000, ehkä jopa miljoona vuotta. Aiemmin, 1 900 miljoonaa vuotta sitten alue oli osa Svekofennien vuoristoa, josta eroosio on miljoonien vuosien aikana kuluttanut noin 10 kilometrin paksuisen kerroksen pois. Alueelta löytyykin Suomen vanhimpia (kiilleliuske, 1900 miljoonaa vuotta) ja nuorimpia (kärnäiitti, 78 miljoonaa vuotta) kiviä. Kärnäiitti koostuu enimmäkseen myhkygraniitista, mutta siinä on hiven myös meteoriittiainesta avaruudesta. Jääkausia kraatterin synnyn jälkeen on ollut useita. Alue on ollut jään ja veden alla, jotka ovat jättäneet jälkeensä pirunpeltoja eli muinaisia merenrantoja, drumliineja ja saumaharjuja sekä silokallioihin jäätiköiden kulkusuunnan mukaisia uurteita. Harjuihin on muodostunut suppia, jäälohkareiden sulamiskuoppia. Maannousemista jatkuu vielä arviolta 1000 vuotta. Kärnäiittiä ja muita törmäyskiviä on kulkeutunut jään mukana kauas eteläiseen Suomeen ja jopa Suomenlahden yli.
Geologisen historiansa takia alueella on suhteellisen usein pieniä maanjäristyksiä. Myös Suomen suurimmat maanjäristykset, Väinön värinä 1979 ja Ukon urahdus 2021, ovat olleet kraatterin läheisyydessä. Todennäköisesti meteoriitin törmäyksen ja maannousemisen aiheuttamat jännitykset laukeavat ja aiheuttavat järistyksiä.
Sunnuntaina kurvattiin lounaalle Alajärvelle Kurejoen kautta. Kurejoen koskissa sijaitsivat aikoinaan Jacob Fellmanin perustamat myllyt. Ruokailun aikana retkeläiset saivat kuulla oppaan matkasta alajärviseksi, hiukan tietoa Järviseudun koulutuskuntayhtymä JAMI:sta ja Alajärvestä sekä Vimpelistä nykyisellään. Lounaalta matka jatkui viimeiseen vierailukohteeseen eli Vimpelin kalkkitietä Vesterbackan kalkkiuunille ja muistokivelle. Mestari Esko Mäkelä vaimoineen kertoi paikan päällä kalkinpolton historiasta Vimpelissä sekä siitä kovasta käytännön työstä, mikä kalkkiuunin polttoon liittyy. Kävimme myös heidän kotipiirissään olevalla pienemmällä kalkkiuunilla. Retkeläisten matka jatkui kalkkiuuneilta kotimaisemiin eri puolille Suomea, mistä he olivat kokoontuneet viikonlopuksi muistelemaan suvun vanhimpia ja pitämään yllä Fellmanin suvun perintöä.
Aana Vainio
Lue myös nämä jutut
Salmelan vanha lutti jatkaa elämäänsä Kruunupyyssä – Järviseudun sanomat
Juho ja Kaisa Saarijärven jälkipolvea USA:sta vierailulla Suomessa – Järviseudun sanomat
Pikkuserkku Amerikasta tuli kylään Evijärvelle – Järviseudun sanomat
