Viime vuoden syyskuussa Harjun tilalle valmistui uusi pihattonavetta lypsyrobotilla, mutta ei vanhan yhteyteen, vaan kilometrin päähän Lakaniementien varrelle.
–Moni sitä varmaan ihmetteli, että miksi tänne, mutta tämä on ollut hyvä ratkaisu. Vanha jäi pieneksi, eikä siinä ollut laajennusmahdollisuutta. Nykyisin on hyvät kamerat, joilla navetan tapahtumia voi seurata etäyhteydellä, ja robotti ilmoittaa puhelimeen, jos jotakin erikoista on tekeillä. Jos joutuu kuitenkin kotoa jollakin menopelillä lähteä, on sama, meneekö sen 200 metriä vai kilometrin, tuumaa isäntä.
–Ja eläimet voivat täällä paremmin!
–Oli se iso saavutus, kun navetta saatiin puolen vuoden rakennusurakan jälkeen käyttöön, ja helmikuussa se oli täynnä lypsäviä. Sekin oli helpotus, että lähes täyteen tuotantoon päästiin melkein heti.
Se, että tilalla on lypsykarjaa, ei ole itsestään selvää. Tommi Harju aloitti koneurakoinnin kaivinkoneella 2013 ja tehdessään seuraavana vuonna tilakaupat sukupolvenvaihdoksen yhteydessä hänen ajatuksensa oli, että lypsävät lähtevät ja tilalla keskitytään peltoviljelyyn sekä koneurakointiin. Koneurakointi kasvoi, samoin viljelyspinta-ala tilalla, mutta tuli aika, jolloin oli päätettävä, lähteäkö reissuhommiin ja tehdä maatilan töitä sivutoimisena vai täysiaikaistaa maatilalla työskentely.
Yhä useampi maanviljelijä Järviseudullakin hoitaa maatilaa sivutyönään.
–Luonteeni on sellainen, että pitää saada itse suunnitella ja päättää omasta tekemisestä, ja on intoa kehittää omaa toimintaa eteenpäin, mikä puolsi jälkimmäistä vaihtoehtoa. Alettiin miettiä, olisiko suuntaus lypsy- vai emolehmäkarja. Lypsy ei kiinnostanut, muusta työstä kyllä nautin. Kiertelyn ja suunnittelun jälkeen selveni, että maitopuolta halutaan laajentaa niin, että robotti hoitaa lypsyn, muistelee Harju.
Navetan suunnittelu käynnistettiin 2018 ja oli vähällä, ettei toteutusta siirretty korona-ajan alettua. –Se oli iso pelastus, ettei siirretty; rakentamisen hinta on noussut valtavasti vuoden aikana!
TILALLA on nyt uudessa navetassa 60 lypsylehmää ja vanhassa navetassa nuorkarjaa. Pihattonavetassa eläimet saavat vapaasti kulkea lypsylle, syömään ja lepäämään.
–Viime kesänä kokeilin laiduntamista hyvällä menestyksellä. Ne oppivat ja tykkäsivät; helteisinä päivinä eläimet viihtyivät sisällä, mutta aamuyön viileämpinä tunteina olivat mielummin laitumella. Tuotostaso on täällä noussut huomattavasti.
Ensimmäisenä vuonna maidon määrä jäi hieman 600 000 litran alle, mutta se on nousussa.
Tilalla viljellään myös kaikkia kotimaisia viljoja, rypsiä ja heinää.
–Koneurakointia teen nyt vähemmän, sen mukaan mitä ehdin. Se työ keskittyy pääasiassa kesään, jolloin maitotiloilla on muutenkin kiirettä.
Tommi Harjulla on yksi osa-aikainen työntekijä apuna, harjoittelijoita ja kesän kiireapulaisia tarvittaessa ja vanhemmilta, Tapani ja Soile Harjulta, saa hätä- ja loma-apua tarvittaessa.
–Vaimoni Laura toimii erityisopettajana, mutta auttelee tarvittaessa tilan töissä.
Perheellä on kaksi lasta, neljävuotias Aaron ja puolitoistavuotias Eedit.
PITÄÄ varmaankin olla puolityhmä ja -rohkea, kun tällaisia investointeja tekee nykyaikana, naurahtaa Harju. –Uskon, että ruokaa tarvitaan jatkossakin. Minun järkeeni ei käy, että maidon ja lihan käyttö loppuisi Suomessa.
Oman haasteensa maatalouteen tuo tukipolitiikka. –Eläinten hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä kiertää sama raha. Tulee ohje, että tee näin, saat lisää, mutta tulo ei kuitenkaan kasva; nousu on jostakin muusta pois. Vaatimukset vain lisääntyvät.
Tuottajahinnat pysyvät alhaisina, vaikka ruoan hinta nousee. Kun polttoaineet ja tarvikkeet kallistuvat, ei viivan alle meinaa jäädä mitään. Tommi Harju näkee, että kuluttajilla on kuitenkin mahdollisuus valita ja vaikuttaa. Jos ostoskoriin nostaa kotimaista, se on hyvä alku ja äänestys kotimaisen tuotannon tulevaisuuden puolesta.
HARJU arvostaa Vimpelin Yrittäjien myöntämää Vuoden yritys -palkintoa.
–Mukavaltahan se tuntuu, että maatalous huomioidaan yritystoimintana. Vaikka maanviljelijänä touhuaa paljon yksin, on se verkosto kuitenkin iso. Työllistämme paljon paikallisia urakoitsijoita ja tilapäistyövoimaa; varsinkin kesällä kahvinkeitin lorottaa kokoa ajan kahvia, kun väkeä käy muun muassa peltotöissä, rehunteossa ja lietteen ajossa. Iso joukko muita yrittäjiä ympärillä mahdollistaa sen, että rutiinitöihin ei tarvitse aina revetä, vaan voi keskittyä olennaiseen. Yritän suosia aina kotimaista ja lähiseudun yrittäjää, kun se on mahdollista.
Iso kiitos toiminnan mahdollistamisesta lähtee Valiolle, joka ostaa maidon, edellisille sukupolville, joiden työn tuloksena tila on mitä on, sekä luoton antajalle.
Harju toivoo, että lähivuosina voisi toteuttaa laajennuksen toiseen robottiin sekä toiseen työntekijään.
–Arki helpottuisi, vaikka ajatustyö ja suunnittelu viekin paljon aikaa. Näin aikaa jäisi myös muulle, perheelle ja harrastuksille; työ ja muu elämä olisi helpompi erottaa toisistaan.
Parhaiten arjesta irrottautuu moottorikelkkareissuilla Lapissa, mutta työstä ajatuksen saa irti lasten kanssa puuhatessa.
