KOLMANNEN ADVENTIN evankeliumissa yksinäinen mies saa vankilaan vieraita. He tuovat terveisiä ulkomaailmasta, johon hänellä ei ollut muuta kosketusta. Vieraat olivat odotettuja, hän oli lähettänyt heidät Jeesuksen luokse ja nyt he palasivat. Heillä oli vastaus yksinäisen miehen mieltä askarruttaneeseen kysymykseen: oletko sinä, Jeesus, se tuleva Messias, jota me odotamme, vai pitääkö meidän odottaa toista? Heillä oli vastaus epätietoisuuteen, mieltä jäytäneeseen epäilykseen. Jos Jeesus ei olekaan Messias, oliko hänen, Johanneksen Kastajan, kannattanut kertoa ihmisille Messiaan ja hänen valtakuntansa tulosta? Oliko hänen kannattanut nuhdella synnistä hallitsijaa, Herodesta, ja joutua vangituksi. Kannattaako uskoa Jumalaan ja hänen lupauksiinsa?
Vieraat kertovat Johannekselle: me näimme ja kuulimme sokeiden saavan näkönsä, rampojen kävelevän, spitaalisten puhdistuvan, kuurojen kuulevan ja köyhille julistettiin ilosanomaa. Yksinäisen vangin epäilyksen haihtuvat. Hän, Jeesus, on Messias. Messias on tullut. Jumala ei ole unohtanut eikä hylännyt kansaansa. Juuri näin Jesaja oli ennalta kertonut messiaasta ja hänen työstään. Nyt Johannes kuulee tuon ennustuksen toteutuneen.
Jumala ei myöskään ollut unohtanut eikä hylännyt häntä, yhtä Jumalan kansan lupausten omistajaa. Köyhien ilosanoma, evankeliumin vahvistava ja lohduttava sanoma tuli hänen sielulleen vieraiden terveisissä. Messias itse lähetti nämä terveiset juuri hänelle henkilökohtaisesti. Johannes sai uskoa ja turvallisella mielellä.
Jeesus opetti kansalle Johanneksen tehtävästä. Sekin oli ilmoitettu vanhan Testamentin ennustuksessa. Malakiaan kirjaa lainaten Jeesus sanoo Johanneksen olleen Messiaan tien raivaaja, edelläkävijä. Johanneksen, tienraivaajan puhe oli voimakasta parannussaarnaa. Ei messias tänäkään aikana voi tulla sydämen asukkaaksi ja Vapahtajaksi, jos ei Jumala ensin saa sieltä raivata esteitä pois. Eikä messias tule sydämeen vain osaksi ihmisen itsensä rakentamaa hengellisyyttä.
Mutta köyhiin, tyhjiin ja pelkääviin sydämiin hän tulee: köyhille julistetaan hänen valtakuntansa ilosanomaa. Hän sanoo: Autuas se, joka ei minua torju. Onnellinen on hän, joka ottaa tuon ilosanoman vastaan ja saa uskoa sen omakseen. Siinä tulee köyhästä sydämestä rikas. Sydämen täyttää taivaan onni.
Ilkka Lehto
