KOIVUKANKAAN talolla Inankylässä juhlistettiin lauantaina evijärveläisen Olavi Koivukankaan 80-vuotissyntymäpäiviä.
Koivukangas tunnetaan maailmanmatkaajana ja siirtolaisuuden tutkijana. Juhlavieraat pääsivät onnittelujen ja kahvittelujen lomassa tutustumaan hänen sukumuseoonsa, joka on perustettu pihapiirin vanhaan navettaan.
Hän on myös juuri saanut valmiiksi kirjan, joka kertoo Koivukankaan–Söderenan suvusta Evijärvellä. Se oli tullut painosta parahiksi syntymäpäivien alla. Siinä onkin aineksia syntymäpäiväjuttuun.
KOIVUKANKAAN-SÖDERENAN suvulla on pitkä ja mielenkiintoinen historia.
He ovat asuneet Inanlahden rannalla hyvin kauan — sukutarinan mukaan siitä lähtien, kun kaksi lappalaisia verottanutta pirkkalaisveljestä jäi asumaan kalaisalle rannalle tuhat vuotta sitten. Näistä Enakinpojista kylä sai nimensä Enaperä, nykyisin Inankylä.
Kirjassa yhden suvun vaiheet kytkeytyvät samalla laajemmin Suomen historiaan.
–On tärkeä tuntea suvun historiaa. Kirja on omistettu tuleville sukupolville lauseella: Ellet tiedä mistä olet lähtöisin, et tunne itseäsi, etkä tiedä minne olet menossa, Koivukangas sanoo.
Kustaa Vaasan maakirjojen mukaan Söderenan talo oli manttaalin verotalo jo vuonna 1546. Sen uskotaan olevan Järviseudun neljän vanhimman talon joukossa. Nykyisellä paikallaan se on seissyt vuodesta 1834.
Tästä puhuttaessa Olavi Koivukangas tapaa usein mainita, päähäjy Iso-Antti eli Antti Isotalo kävi silloin tällöin Koivukankaalla tapaamassa serkkujaan. Hänen isoäitinsä oli Saara Heikintytär Söderena.
Olavi Koivukangas on talon viidestoista tunnettu isäntä.
–Nykyisin Koivukankaan sukutila on minun ja vaimoni Pirjon vapaa-ajan asunto, jossa olemme kesäkauden eli yleensä vapusta pyhäinmiesten päivään asti, hän kertoo. –Kun lakimiesveljeni Keijo ehdotti, että voisimme myydä talon pellot ja metsät, ja pitää vain rakennukset, sanoin että tämä on pyhää maata, eikä sitä voi myydä vieraille.
OLAVISTA kertova kirjan luku vilisee ihmisten ja paikkojen nimiä. Hän on kiertänyt maapallon niin monta kertaa, ettei edes muista lukumäärää.
Hänen elämänsä käännekohta oli se, kun hän sai Australian valtion apurahan tehdä väitöskirja skandinaavisesta siirtolaisuudesta Australiaan.
–Huhtikuussa 1972 valmistui ensimmäinen suomalaisen tekemä väitöskirja Australiassa. Esimieheni Charles Price sanoi Suomen suurlähettilään minulle järjestämällä vastaanotolla, että Olavi, olet ollut kunniaksi kotimaallesi.
Paluumatka Suomeen tapahtui Uuden-Seelannin, Tahitin, Havaijin ja Pohjois-Amerikan kautta. Olavi ja hänen vaimonsa ajoivat Australiasta ostamallaan Alfa Romeo -urheiluautolla Amerikan mantereen halki. Takapenkillä korissa nukkui kahdeksan kuukauden ikäinen Siru-tytär.
Kotimaahan asetuttuaan hän jatkoi suomalaisten siirtolaisten tutkimusta Turun yliopiston historian laitoksella.
Jo Australiassa hän oli miettinyt, että myös Suomessa voisi olla siirtolaisuuden tutkimuskeskus. Suomesta oli vuoden 1970 tienoilla muuttanut yli 100 000 ihmistä Ruotsiin, ja Suomi halusi mahdollisimman monen palaavan kotimaahan. Maassa oli kova tiedontarve siirtolaisuudesta ja sen syistä.
–Amerikkalaisesta lehdestä luin viisauden: Jos sinulla ei ole työpaikkaa, niin ehkä voisit perustaa sellaisen.
HÄN oli mukana perustamassa Turun yliopistoon Siirtolaisinstituutti-säätiötä, joka aloitti toimintansa aivan tyhjästä 1. elokuuta 1974. Hankkeeseen osallistuivat kaikki Suomen yliopistot, kolme ministeriötä sekä useita siirtolaisuudesta kiinnostuneita yhteisöjä, kuten Väestöliitto ja Suomi-Seura.
Koivukangas valittiin instituutin johtajaksi, ja hän jatkoi siinä tehtävässä eläkkeelle jäämiseensä asti eli vuoteen 2010.
Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli luoda yhteyksiä eri puolille maailmaa, ja alkuvuodesta 1975 hän matkusti Yhdysvaltojen ja Kanadan yliopistoihin, joissa hän tiesi tehtävän siirtolaisuustutkimusta.
Kontaktien lisäksi oli tärkeää hankkia rahoitusta tutkimukselle eri lähteistä. Pian he kykenivät palkkaamaan projektitutkijoita sekä Suomesta että Pohjois-Amerikasta. Heistä monet olivat suomalaisten siirtolaisten jälkeläisiä.
Vuonna 1988 opetusministeriö rahoitti Siirtolaisrekisterin perustamisen. Tiedossa on yli miljoona Suomesta lähtenyttä siirtolaista.
–Minulla on ollut hyvin mielenkiintoinen ja uutta luova työ, ja olen nauttinut siitä joka päivä. Olen kirjottanut suuren määrän kirjoja, jotka jäävät elämään meidän jälkeemme.
SIIRTOLAISUUTTA on ollut kautta ihmiskunnan historian, kun osa väestöstä on etsinyt parempaa toimeentuloa jopa valtamerten takaa. Muuttoliike tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa. Syynä voivat olla sodat ja luonnonkatastrofit.
–Suomalaiset siirtolaiset ovat saaneet hyvän vastaanoton ahkerina työntekijöinä eri puolilla maailmaa, ja samalla asenteella meidän tulisi suhtautua tämän päivän maahanmuuttajiin, Koivukangas pohtii.
–Suomi tarvitsee jo väestökehityksensä ja työvoimapulan takia koulutettuja maahanmuuttajia, ja heidät tulisi saada sopeutumaan hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan. Toisessa ja kolmannessa sukupolvessa maahanmuuttajista tulee hyviä suomalaisia.
KOIVUKANGAS kertoo olleensa aina valmis ottamaan vastaan haasteita ja rakentamaan jotain uutta.
–Olen sanonut, että minä olen viimeisiä elossa olevia suomalaisia tutkimusmatkailijoita. Kun olen kirjoittanut siirtolaisista, olen halunnut nähdä, millaisissa oloissa he elivät.
Vuonna 1994 Siirtolaisuusinstituutti laajeni Peräseinäjoelle, jonne perustettiin vuosituhannen vaihteen jälkeen myös Siirtolaisuusmuseo ja ulkoilmamuseo Maailman raitti. Museoon on siirretty suomalaissiirtolaisten käytössä olleita rakennuksia.
–Olen ollut Australian erämaissa ja viidakossa suomalaisten jalanjäljillä, Etelä-Afrikassa, Etelä-Amerikan suomalaiskeskuksissa ja Alaskan hylätyssä, Venäjän vallan aikaisessa suomalaiskylässä. Alaskassa ei ollut enää kunnollista Suomeen vietävää rakennusta.
Erityisen jännittävä matka oli se, kun hän ja 20 muuta asiasta kiinnostunutta lähtivät heinäkuussa 2006 Siperiaan etsimään ylihärmäläisen rangaistusvanki Matti Unkurin 1800-luvulla rakentamaa taloa. Asunto löytyi huonossa kunnossa, ja se saatiin siirretyksi Seinäjoelle. Se kunnostettiin entiseen asuun vanhan valokuvan perusteella ja avattiin yleisölle vuonna 2013 siirtolaisjuhlassa, joita pidetään museolla joka kesä.
–Tilaisuudessa avasin Siperiasta kuusi vuotta aikaisemmin ostamani vodkapullon, ja tarjosin sisällön kutsuvieraille. Matti Unkurin talo on Maailmanraitin mielenkiintoisin kohde, ja minulle talo tuoksuu vieläkin Siperialle.
TYÖNTEON ohella Olavi Koivukankaan harrastuksena on ollut yhdistystoiminta ja urheilu. Veteraanien heittolajeissa hänellä on 30 suomenmestaruutta ja lisäksi EM- ja MM-mitaleja.
–Minulle tärkeä elämänohje on seuraava: Miehen, tai ihmisen, on elettävä niin, että joka aamu voi katsoa itseään silmiin peilistä.
Eläkkeelle hän jäi jo 68-vuotiaana. Käytännössä hän on kuitenkin kaikkea muuta kuin toimettomana, sillä samaan hengenvetoon hän perusti oman kustantamon. OK-kirja on julkaissut 12 kirjaa, joista puolet on hänen itsensä kirjoittamia.
–Olen noudattanut filmitähti Charlie Chaplinin elämänohjetta: Jos aikoo elää vanhaksi, pitää tehdä työtä.
