Muistatko, 40 vuotta sitten

Kuvituskuva: Paavo Väyrynen vierailulla Vimpelin Kotipesässä
Julkaistu:
Kategoria:
,
Aihe:

40-vuotta sitten

Keskikalja pois Vimpelin kaupoista

VIMPELIN kunnanhallitus esitti yksimielisesti 12.10.1981 kokouksessaan kunnanvaltuustolle, että keskioluen myyminen Vimpelin kauppaliikkeissä lopetettaisiin. Kunnanhallitus tuki päätöstään lausunnoilla elinkeino-, sosiaali-, ja nuorisolautakunnilta, asiaan oli myös lausunut mielipiteensä kunnallinen alkoholitarkastaja.

Elinkeinolautakunta oli lausunnossaan todennut, että Vimpelin nuorison alkoholiongelmia ei ratkaista kuntakohtaisella keskioluen myynnin lopettamisella. Lautakunta totesi myös sen, että oluen myynnillä ei ole ratkaisevaa vaikutusta kunnan kauppojen kannattavuuteen, mutta välilliset vaikutukset ovat sitäkin suuremmat. Vaikutusta arvioitiin siten, kuinka väki hakisi saunakaljansa Alajärveltä ja samalla ostettaisiin muutakin tavaraa, jonka kuitenkin saisi oman pitäjän liikkeistä. Vaikutus olisi erityisen suuri etenkin kesäaikana. Perustelu vaikuttaa oudolta, sillä Alajärvi oli kieltänyt oluen myynnin kauppaliikkeissä jo seitsemän vuotta aiemmin, ehkä tällä viitataan paikkakunnalla olleeseen Alkon myymälään (kirj.huom.). Loppukaneettinaan lautakunta lausui, että parempiin tuloksiin päästäisiin asennekasvatuksella ja lisäämällä valvontaa.

Nuorisolautakunta lausui, että keskioluen myyntiä ei kiellettäisi, vaan valvontaa tiukennettaisiin siten, etteivät alaikäiset saisi olutta. Myös raittiuskasvatusta ja valistusta pitäisi kouluissa tehostaa. Nuorisolautakunta äänesti asiasta tuloksella 3–2, että myyntiä jatkettaisiin edelleen Vimpelin kauppaliikkeissä.

Sosiaalilautakunnassa puhuivat muutoksen tuulet, ja päätös keskioluen myynnin kieltämisestä elintarvikeliikkeissä oli yksimielinen.

Kunnallinen alkoholitarkastaja oli sitä mieltä, monien eri neuvottelukuntien kantojen mukaisesti, että esittää raittiuslautakunnalle, jotta se ryhtyy toimenpiteisiin oluen poisvetämiseen kauppaliikkeistä.

Vimpelin raittiuslautakunta oli lähettänyt aiemmin kyselyn kauppaliikkeille, johon oli vastailtu hyvin nihkeästi. Vastauksia oli saatu kokonaista seitsemän kappaletta, joista kolme lopettaisi, kaksi ei ja kaksi lopettaa, jos muutkin lopettavat. Aiemmin, muutama vuosi taaksepäin kyselyyn oli vastattu lähes 100-prosenttisesti, tuolloin suurin osa mielipiteistä oli ollut kiellon kannalla.

Keskiolut poistuu kaupoista

Vimpelin kunnanvaltuusto päätti 2.11.1981 äänestyksen jälkeen, että keskioluen myyminen kauppaliikkeissä kielletään.  Poistamisen puolesta äänesti 12 valtuutettua, myynnin jatkamisen kannalla oli seitsemän valtuutettua ja kaksi ei ottanut asiaan kantaa. Näin ollen keskioluen myyminen Vimpelin kauppaliikkeissä loppuu säädetyn ajan jälkeen. Asiasta käytiin vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan. Kunnanjohtaja kertoi kunnanhallituksen tehneen päätöksensä lähinnä siitä syystä, ettei nuoriso hallitse keskioluen käyttöä. Myynnin jatkamisen kannattajat olivat valistustyön ja valvonnan kannalla, kun taasen kieltoa kannattavat perustivat kantaansa raittiustutkimuksiin ja huoleensa nuorten tulevaisuudesta.

Päätös oli nähdäkseni suoraa jatkumoa naapurikunta Alajärven aiemmin tehdylle samanlaiselle päätökselle (kirj. huom.). Alajärvellä kauppojen kaljahanat sulkeutuivat jo vuonna 1974, ja kuivaa kautta jatkui aina 1990-luvun taitteeseen saakka.

Kupletin juoni vapautetaan keskiolut kauppoihin

Keskioluen vapautuessa 1969 kuntien valtuustot saivat päättää alkoholijuomien anniskelusta sekä vähittäismyynnistä kunnissa. Keskiolutlain myötä keskioluen kauppa mahdollistui elintarvikeliikkeissä. Ostoikäraja alentui 21 vuodesta 18 vuoteen, asia, mikä jää monesti huomaamatta. Keskiolut eli kansan suussa ”kolmonen” oli luokiteltu kolmannen veroluokan olueksi. Kauppa alkoikin heti vilkkaana, olihan tuo muutos suuri silloiseen alkoholipolitiikkaan verrattuna. Myynti kaupoissa alkoi kaikkialla, mutta silloisessa Vaasan läänissä oli kaksi kuntaa, jotka eivät sallineet oluen myymistä elintarvikeliikkeissä; nuo kunnat olivat Ähtävä ja Luoto.

Muutos ja oluen menekki oli niin suuri, että se pakotti valtion tiukentamaan myyntiä sekä valvontaa vuonna 1972, vain kolme vuotta oluen myynnin vapautumisen jälkeen. Villiintyikö kansa kuitenkin liikaa, sillä vuonna 1974 nimitettiin tehostettua valvontaa varten 11 väliaikaista keskioluttarkastajaa.  

Koska päätäntävalta oli kuitenkin kuntien valtuustoilla, tehtiin ensimmäiset myyntilupien peruutukset kunnissa vuonna 1974. Seuraavana vuonna 1975 vähittäismyyntilupa peruttiin 32 kunnassa ja anniskeluoikeus 31 kunnassa. Suurin osa noista peruutuksista tehtiin silloisissa Vaasan läänin kunnissa, jotka olivat maatalousvaltaisia, herätys- ja raittiusliikkeillä oli oma vaikutuksensa kieltoihin. Yhtä kaikki, huoli noissa pienissä kunnissa oli nuorison kasvaneessa keskioluen käytössä ja siihen liittyvissä lieveilmiöissä. Suurista paikkakunnista kiellon toteuttivat Kuusamo, Nivala, Pietarsaari ja Vammala.

Saavuttaessa 1980-luvulle huomattiin kiellon aiheuttavan merkittäviä taloudellisia haittoja vähittäiskaupalle. Samalla väkevien alkoholijuomien käyttö oli kasvanut noissa kunnissa, joissa kielto oli voimassa. Olutta myös haettiin kunnista, joissa sitä oli kaupoissa saatavana – voidaan puhua jopa jonkinlaisesta ”kaljarallista”. Suomen liittyessä Euroopan Unioniin vuonna 1995 Luodon kunta oli viimeinen saareke, jossa ei myyty kolmannen veroluokan olutta kaupoissa. Luodon kunnassakin tuo kielto päättyi tuon eurooppalaistumisen myötä vuoden1995 aikana.

Asia valtion silmin tarkasteltuna

Jälkikäteen, yli puolivuosisataa sitten tapahtunutta, lakimuutosta tarkasteltaessa tuntuu merkilliseltä, että Suomen niin tiukka alkoholipolitiikka sai yhtäkkisen käänteen 1.1.1969, kun laki keskioluesta (462/1968) oli säädetty 26. päivänä heinäkuuta 1968. Asiaa voisi valottaa nopealla tarkastelulla.

–Se on ateriajuoma, janojuoma ja yleisjuoma, joka maistuu sillistä saunalenkkiin, lausahti Alkon Pekka Kuusi vuonna 1969.

Taustalla oli varmaankin ajatus ohjata ”kuivan” maaseudun väestöä väkevistä juomista kohti miedompaa olutta, jossa alkoholia oli enintään 4,7 tilavuusprosenttia. Samalla ajateltiin, että kansa lakkaisi tiputtelemasta kotipolttoista viinaa kuusen alla, kun oli olemassa helpompikin vaihtoehto käsillä. Lisäksi haluttiin näyttää maan rajojen ulkopuolelle sivistynyttä juomakulttuuria – että kyllä meilläkin!

Vaan kuinka kävikään, kun hanat aukenivat ja olut kuohui? Oli ennustettu, että alkoholin kulutus lisääntyisi noin 15 prosenttia. Alkoholin kulutus kasvoi kolminkertaiseksi, keskikaljan menekki kasvoi ja väkevien kulutus kasvoi siinä sivussa. Mieto tuote ei lannistanutkaan väkevien menekkiä. Lieveilmiönä turvattomuus, väkivalta ja nuorison nujakointi lisääntyivät.

Keskiolutlaki kumottiin vuonna 1995 tammikuun 1. päivänä. Merkillinen on ihmismieli, vuonna 1969 kansasta 4/5 kannatti vapaata olutpolitiikkaa, kun vuonna 1978 kannattajia oli enää alle puolet. Eipä mennyt suunnitelma kansan siirtäminen korpikuusen alta oluttupiin ihan kuin ”Römssöössä”, ei.

Tilanne on edelleen, yli viidenkymmenen vuoden jälkeen, aika ajoin puheenaiheena ja keppanaa ollaan vaatimassa takaisin Alkon hyllyille. Aiheesta ja kaikista siihen liittyvistä ilmiöistä, tarinoista voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen romaanin, mutta jääköön tämä tällä kertaa tähän.

Mainos

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti