Professori Eva Heiskanen Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta on työryhmineen julkaissut artikkelin ”Energiamurroksen jännitteet kansalaisten arjessa” Alue ja Ympäristö-lehdessä. Professori Heiskanen vastasi lehtemme haastatteluun, jossa pyritään selvittämään energiamurroksen vaikutuksia Järviseudulla. Heiskasen artikkelin mukaan useissa maissa on vastustettu etäluettavia sähkömittareita, miksi?
–Joissakin maissa ollaan paljon tarkempia yksityisyyden suojasta kuin Suomessa ja ollaan huolestuneita sähkömagneettisesta säteilystä. Toisaalta etäluettavien mittareiden kustannuksista ollaan huolestuneita, jos niiden ei nähdä palvelevan sähkön kuluttajia, professori Heiskanen vastaa.
Hän pitää näitä huolia pääosin aiheettomina, mutta sanoo, että etäluettavista mittareista päätettäessä olisi hyvä kuulla asiakkaita enemmän ja keskustella asiakkaiden kanssa.
Meillä Etelä-Pohjanmaan syrjäseuduilla on ikääntyvä rakennuskanta ja vanheneva väestö. Asunnon arvo on alhainen verrattuna Etelä-Suomeen. Tyypillinen omakotitaloasuja on pienituloinen eläkeläinen. Vaikka uusi sähkömittari mahdollistaisi aurinkopaneelin kytkemisen, niin siihen investointiin pienituloisella ei ole varaa.
PROFESSORI Eva Heiskanen tutkii energiamurroksen oikeudenmukaisuutta Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa. Miten energiamurros vaikuttaa Järviseudun pienituloisiin öljyllä lämmittäviin omakotitaloasujiin ja ovatko he energiamurroksen tyypillisiä kärsijöitä?
–On totta, että monien öljylämmittäjien tilanne on tukala. Kaikkein vaikeimmassa taloudellisessa tilanteessa olevat eivät pysty hyödyntämään tukia tai tekemään investointeja, koska heiltä puuttuu pääomia (rahaa tai hyvän vakuusarvon omaava asunto). Oikeudenmukaisempi tapa tukea heitä olisi tarjota koroton laina. Kaikille tämäkään ei sovi, mutta se voisi auttaa siinä tapauksessa, että talossa tullaan asumaan jatkossakin. Talon tulevaisuudesta olisikin hyvä keskustella lasten kanssa avoimesti, vaikka kysymys onkin hiukan hankala, professori sanoo.
Hän muistuttaa, että iäkkäät pienituloiset voivat myös hakea ARAn korjausavustusta (30–50% kustannuksista), jos lämmitysjärjestelmä on käyttöikänsä päässä. Tässäkin tapauksessa kustannukset on ensin maksettava itse. Neuvoja avustuksen hakemiseen saa Vanhustyön keskusliitosta. Professorin mielestä järjestelmää olisi syytä kehittää.
Energiaköyhyydestä puhutaan silloin, kun ihmiset joutuvat turvautumaan erilaisiin selviytymismekanismeihin, kuten esimerkiksi laskemaan omia standardejaan siitä, mitä pidetään riittävänä sisälämpötilana, jos lämmittämiseen ei ole mahdollisuuksia. Ajatellaan, että oikeastaan viileämpi koti onkin mukavampi tai terveellisempi, tai että kotona kuuluukin olla talvisin kylmempää. Vanhukset eivät aina koe asialliseksi puhua lämmitysongelmistaan tai vähättelevät niitä. Kuinka suuri ongelma energiaköyhyys Suomessa on ja mihin väestöryhmiin se eniten kohdistuu?
–Aihetta on tutkittu Suomessa varsin vähän. Ympäristöministeriön raportin (2015) mukaan Suomessa on 60 000-100 000 energiaköyhyyden riskissä olevaa kotitaloutta. Tähän ryhmään kuuluvat erityisesti öljylämmitteisissä pientaloissa asuvat pienituloiset. ASSIST-hankkeen mukaan maassamme on vähemmän energiaköyhyyttä kuin muualla Euroopassa, mutta energian hintavaihtelut sekä muuttotappioalueiden rahoitusvaikeudet todennäköisesti kasvattavat energiaköyhyyden riskin kohtaavien määrää tulevaisuudessa, professori arvelee.
Lappajärvellä ja Evijärvellä on vastustettu Lappajärvelle suunniteltua tuulivoimahanketta. Tuulivoiman vastustus oli yhtenä teemana kuntavaaleissa Lappajärvellä. Miten merkittävää energiamurroksen toteutumiselle on, jos Suomessa tuulivoiman vastustus kanavoidaan energiamurroksen poliittiseksi vastavoimaksi?
–Tuulivoiman lisärakentaminen on erittäin tärkeää energiamurrokselle. Hyvä uutinen on, että sähkön hinnannousu saattaa työntää liikkeelle suunnitteilla olevia merituulivoimahankkeita. Mutta tuulivoiman rakentaminen maalle on edullisempaa ja nopeampaa ja sitäkin tarvitaan lisää ja paljon. Ilmastonmuutoksesta selviämisen lisäksi tuulivoima voi myös auttaa pieniä kuntia, koska se tuo merkittäviä lisätuloja kiinteistöveron muodossa. Kuntalehden mukaan neljä kuntaa sai viime vuonna alueelleen rakennetusta tuulivoimasta yli miljoonan euron kiinteistöverotulot, professori Heiskanen kertoo.
Hänen mukaansa kuntalaisten vastustus ei ole ainoa kanto kaskessa: myös puolustusvoimien tutkavalvontakorvaukset vaikeuttavat tuulivoiman rakentamista Itä- ja Etelä-Suomessa. Jos tämä ongelma saataisiin ratkaistua, tuulivoimaa saataisiin levitettyä tasaisemmin Suomeen.
–Toivoisin kuitenkin, että Suomeen saataisiin lisää asukkaiden ja/tai kunnan omistamaa tuulivoimaa, jolloin vastustuskin olisi pienempää ja paikalliset saisivat vaikutusvaltaa. On ymmärrettävää, että ihmiset vastustavat ulkopuolisten hankkeita, jotka yhtäkkiä ilmestyvät heidän kotiseudulleen ja joihin heillä ei ole määräysvaltaa. Hankekehittäjien tulisi kuunnella paikallisia aikaisemmin ja enemmän sekä toimia aktiivisemmin paikallisten huolenaiheiden ratkaisemiseksi, professori Eva Heiskanen toteaa.
Tapani Tyynelä
