PYHÄINPÄIVÄN aattoiltana 1. marraskuuta Lappajärven kirkkoon kokoontui satoja ihmisiä kuuntelemaan toivon ja lohdun musiikkia. Lappajärveläisen Jokitalon perheen yhdessä seurakunnan ja ystäviensä kanssa järjestämässä tilaisuudessa kuultiin tuttuja hartaita lauluja ja virsiä yksinlauluna, duettona, ja tyttökuoron esittäminä sekä soitinmusiikkia pianolla, uruilla, sellolla ja panhuilulla. Ääriään myöten täynnä olevassa kirkossa käsiohjelmat loppuivat kesken ja osa ihmisistä joutui nauttia illasta seisaaltaan. Lämminhenkinen, rauhaisa tunnelma ja tutut lohduttavat kappaleet herättivät tunteita ja muistoja.
–Kun on perheelle tällainen lahja annettu, on hienoa että he haluavat jakaa sen toisten kanssa. He tulkitsevat kappaleita niin, että siihen menee itsekin mukaan ja omat tunteet nousevat pintaan. He onnistuvat tekemään surusta kaunista, kuvailee ystäviensä kanssa kuuntelemassa ollut Saara Kankaanpää.
–Tuntuu sydämessä asti. Pienen lapsen laulu koskettaa erityisesti. Melkein kaikki laulut olivat tuttuja, niitä on laulettu lapsena. Monia muistoja herää ja suru nousee väkisinkin pintaan. Täällä on turvallista kokea ja jakaa suru yhdessä muiden kanssa, toteaa Anita Ora.
–Musiikki on tärkeää, kuuntelen ja laulun paljon yksikseni. Tuntui mukavalta olla täällä, ihana, että oli näin paljon väkeä. Jatkoa toivotaan näille illoille, toivoo Eira Pirhonen.
“Etuoikeus saada olla mukana”
AIKAISEMMISSAKIN musiikki-illoissa laulamassa ollut tenori Markus Kinnunen kokee olevansa etuoikeutettu saadessaan olla mukana.
–Kyllä oli taas hienoa olla laulamassa, tämä on iso juttu itselle. Tämä on niin intiimi, lämminhenkinen tapahtuma. Tilaisuudessa oli ilahduttavan paljon nuorempaakin väkeä ja pieniä lapsia, jotka kuuntelivat aivan hiljaa. Ihmiset tulevat kuuntelemaan kokonaisuutta ja ohjelmistossa on varmasti kaikille ja itsellekin tärkeitä, tuttuja lauluja. Kun kuulijoista välittyy, että musiikki koskettaa, se lämmittää mieltä. Tuntuu että tällaiselle musiikki-illalle on tarvetta, kun useat kuulijat haluavat tulla vuosi vuodelta uudestaan kuuntelemaan, Kinnunen summaa.
Kirkon kattopalkit tärisivät veisuun voimasta
Illan päätteeksi satapäinen kirkkokansa nousi seisaaltaan laulamaan virren 618, Ratki taivaassa.
–Pitkiin aikoihin ei kirkossa ole veisattu niin kovaa, kattopalkitkin tärisivät. Hyvin tavoittavat laajalta alueelta ympäri Järviseutua väkeä nämä illat. Pyhäinpäivän aatto on hyvä ajankohta tapahtumalle. Se vie jo ajatuksemme edesmenneisiin läheisiimme. Jokaisella meistä on jokin suru, ei välttämättä menetys, mutta suru on silti tuttu tunne kaikille. Musiikki ja sanoitukset yhdistävät ihmisiä tässä kokemuksessa, pohtii Alajärven seurakunnan, Lappajärven alueen pappi Mari Heijari.
–Kyynel tuli silmään, varsinkin viimeisessä virressä. Täällä on monen ikäistä kuulijaa ja esiintyjää, musiikki yhdistää sukupolvia. Tänne tullessa tietää, että luvassa on kaunista tasokasta musiikkia, jota tehdään sielulla, joka vuonna mukana ollut Lappajärven diakoni Eveliina Mäki huokaa.
Musiikki-illoille jatkoa toivoneille on toivoa näkyvissä.
–Tälläkin kertaa jäi muutama kappale, jotka eivät tähän iltaan mahtuneet, joten se tarkoittanee, että perinne saa jatkoa ensi vuonna, lupailee Jouni Jokitalo.