Riihessä on kolme huonetta, joissa kaikissa on erilaista esineistöä. Lisäksi viereisessä ladossa on maanviljelyyn liittyviä koneita ja laitteita.
Esineiden perusteella kävijä voi hahmottaa entisaikojen ihmisten arjen vaatimuksia: oli osattava monenlaista selvitäkseen ja ansaitakseen elantonsa. Lahden tilalla on tehty esimerkiksi puutöitä niiden kaadosta sahaukseen ja uittoon, kirvesmiestöihin ja nikkarointiin, kuten tynnyrintekoon, maatöitä pellon raivauksesta ojien kaivamiseen ja kyntämiseen, viljelty erilaisia kasveja, hoidettu eläimiä ja tehty tiiliä.
–Setäni oli suutari, joten täällä on sitäkin välineistöä. Pontikkapannu on löytynyt suvun mailta. Armeijatarvikkeita on saatu lahjoituksenakin. Yksi tärkeimmistä kokoelmista ovat talvisotatalven sanomalehdet, kertoo Antero Lahti esitellessään riihimuseon laajaa esineistöä.
Riihestä löytyy alkuperäinen kiuas, jonka lämmössä viljaa on kuivattu, ja siellä on tallessa myös vanhan Lahden talon leipäorsi, joka on vuosikymmenten saatossa hiutunut niin, että oksankohdat ovat nousseet koholle.
Paloruisku, maamoottori, nykyisen betonimyllyn edeltäjä savimylly ja veivattava puimakone voisivat kiinnostaa nykyajan lapsiakin.
Myöskään tavallisia arjen askareita, jotka olivat menneinä vuosikymmeninä hyvin erilaisia kuin nykypäivänä, ei ole väheksytty, vaan niihin liittyvää esineistöä on säilytetty laajalti. Naiset vastasivat muun muassa pellavan kasvatuksesta ja käsittelystä, villan jatkojalostamisesta aina sukiksi ja lapasiksi asti, lehmien hoidosta, johon liittyi maidon käsittely ja maitotuotteiden valmistaminen, pyykkäyksestä, ruuanlaitosta ja leipomisesta. Kahvinpavut paahdettiin ja rouhittiin ennen kahvin keittämistä. Ikivanhoja rautaisia silitysrautojakin on tallella, samoin puinen, pyöritettävä pyykinpesukone.
MUSEON vanhin esine on kangaspuiden osa vuodelta 1815. Riihi on rakennettu vuonna 1904. Suku saapui paikalle kuitenkin jo paljon aiemmin: ensimmäinen isäntä Johannes (s. 1825) tuli Strangista Koskelaan pitämään kruununtorppaa ja otti nimekseen Lahti. Nimi on säilynyt, vaikka taloon on tullut vävyjä muualta.
Museo syntyi serkusten yhteisprojektina. Riihi jäi yhteiskäyttöön, vaikka talo aiemmin jaettiin kolmen veljeksen kesken. Perikunnat ovat jatkaneet yhteistoimintaa.
–Serkun tyttö alkoi puhua, että olisi mukava, jos riihi ja tiloilla oleva vanha esineistö säilytettäisiin. Siitä alkaa olla jo 25 vuotta aikaa. Aloitimme riihen pesemisestä ja järjestelimme sitä porukalla, kertoo museonhoitajana toimiva Antero Lahti. –Suurin osa esineistöstä on suvun omistuksessa ollutta, mitään ei ole ostettu, mutta muutamia pieniä lahjoituksia on saatu. Naapurissa olevasta vanhasta Lahdesta tuotiin tänne paljon tavaraa, kun sen omistaja kuoli.
–Museon tarkoitus on etupäässä säilyttää vanhaa esineistöä. Pääsylippuja ei myydä, mutta esittelen kyllä museota, jos joku haluaa tulla katsomaan.
Esittelystä kannattaa sopia etukäteen Lahden kanssa. –Alajärveltä on käyty jonkin verran, kun aiemmin ollut lehtijuttu poiki kiinnostusta. Vimpeläiset ovat käyneet vähemmän.
Museon hoitaminen ei vaadi suuria ponnistuksia. –Pölyä kertyy, ja keväällä on taas siivous edessä. Talvea vasten siivoaminen on turhaa. Koska riihessä ei ole sähköjä, sinne kannattaa tulla valoisalla ilmalla.
