LAPPAJÄRVELÄISSYNTYINEN valtiotieteiden lisensiaatti Hannu Hernesniemi lähetti toimitukseen runoja katsottavaksi. Niitä lukiessa silmien eteen kohosi kuvia juurevista eteläpohjalaisista ja toisissa taas esiin pyrkivät monenlaiset tunteet. Mikä mies lehteä lähestyi Helsingin Kalliosta, Fleminginkadulta?
Tapaamme metron pysäkillä Piritorilla, jota kuluneena kesänä on pyritty siistimään. Hernesniemi esittelee Kalliota ja hämmästyn positiivisesti. Jos Kallion tuntemus on ollut sitä, että on kulkenut Helsinginkatua urheiluhallille, ei totisesti tiedä, miten viehättävänä kaupunginosa voi näyttäytyä syksyisessä auringonpaisteessa. Lasten ääniä leikkipuistossa, kauniita vanhoja taloja, rauhallisia katunäkymiä, pikkukaupungin tuntua.
HERNESNIEMI kertoo kahvikupillisen ääressä viettäneensä lapsuutensa 13-vuotiaaksi asti Lappajärvellä. Siellä tuli aloitettua myös oppikoulu serkkupoika Lassen kanssa, tosin vähän viivästettynä, kun Takalan Hemmon mielestä ”oppikoulu oli ylimainostettu juttu” ja kannatti kouluun pyrkimisen sijaan ”mennä Alasen baariin juomaan munkkikahveja”. Sanottu ja tehty ja kouluun pyrkiminen jäi vuodeksi. Sitten onneksi opettaja Seppo Sallinen puuttui asiaan ja sanoi vanhemmille, että pitäkää nyt huolta, että pojat menevät pääsykokeisiin.
Perhe muutti Perniöön, ja Hernesniemen koulutie jatkui ylioppilaaksi. Hän valmistui Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi kansantaloustiede pääaineenaan. Helsingin yliopistolla opinnot johtivat valtiotieteiden lisensiaatiksi pääaineena kansantaloustiede.
HERNESNIEMI päätyi Etlaan ja työskenteli siinä ja sen tytäryhtiössä Etlatiedossa 24 vuotta tutkijana ja tutkimusjohtajana ja viimeiset kahdeksan vuotta Huoltovarmuuskeskuksen johtavana analyytikkona. Eläkkeellä hän on ollut runsaat neljä vuotta, ja tekee tällä hetkellä konsultointia oman yrityksen kautta.
Pari viimeistä vuotta hän on konsultoinut Fennorailin junalauttaprojektia. Projektin tavoitteena on kehittää infrastruktuuri lautalle, joka kuljettaisi kontit Itämeren yli Viroon ja edelleen junissa tilaajille Eurooppaan. Tällä vältettäisiin valtava kuorma-autoliikenne Baltian kautta (1 200 rekkaa vuorokaudessa) sekä pidempi ja kalliimpi kuljetusreitti kuorma-autorahtina Ruotsin kautta Eurooppaan. Samalla yhteys olisi huomattavasti ympäristöystävällisempi.
Mutta ne runot.
RUNOJEN kirjottaja kertoo niiden syntyneen jo jonkin aikaa sitten. Monen runon takana ovat muistot eteläpohjalaisista ihmisistä. Runot ovat vähäeleisiä, mutta kertovat voimakkaista siteistä menneisiin sukupolviin ja kunnioituksesta edellä menneitä kohtaan.
Iso mieskin heltyy välillä puhumaan kauniisti ja kirjoittamaan koskettavasti. Niissä kohdin kysymys on ikävästä, tarpeesta olla lähellä, vaikka kohde ehkä on jo lähtenyt.
Hernesniemellä on kahdesta avioliitosta neljä lasta ja viisi lastenlasta. Yhteys Lappajärveen toteutuu nykyään serkkutapaamisten kautta. Viime tapaamisessa Lappajärvellä oli yli 30 osanottajaa.
JÄRVISEUDUN SANOMAT on paperisena Hernesniemen sohvapöydällä, ja hän avaa sen ja lehteilee. Hetken tuumattuaan hän pohtii, että lehdessä voisi olla enemmän yritysasiaa. Yrityksiä voisi nostaa esille ja esitellä. Hän kehaisee, että lehti on todella hyvin tehty, jos vaikka vertaa paikalliseen Helsingin Uutisiin.
Kysyn vielä kotiseudun tärkeää paikkaa, mansikkapaikkaa. Hernesniemi toteaa, että mieleen tulevat äidin isä, isoisä Johannes Uusitalo ja hänen perheensä, joiden luona hänellä oli tapana käydä. Myös serkut ovat muistoissa. Kuoppalan koulu oli mukava paikka. Perheen jo muutettua Perniöön käytiin kesäisin Lappajärvellä, ja silloin Halkosaari oli ykköskohde nuorelle miehelle.
Aino Alppinen
Runoja tunteista, Kalliosta ja maailmalta
HANNU Hernesniemi antoi julkaistavaksi joukon runojaan. Ensimmäiseksi valitsimme tulossa olevaan isänpäivään linkittyvän runon ”Oivalle”. Se on kirjoitettu isän veljen muistolle. Runoilija kiittää saatesanoissa Mikko Hernesniemeä runon sisällöstä ja tunnelmasta.
Oivalle
Kukaan ei tunne
paremmin kuin Oiva
Itäkylän metsiä
Kipeä polvi
ei haittaa
Siellä se teeri
varmaan on,
oravallakin poikia!
Ja mikä tuoksu?
Onkohan ne saaneet
hirven ammuttua?
Kahvia kumminkin
ovat keittäneet
Paan pullan päälle
voita, ja sokeriakin
Poikani
Olen katsellut tuoliasi
Itse tekemääsi
Se ikäänkuin
tyrkyttää istumaan
ja sitten selkänojaan
joka saa
minut sanomaan
kuinka kaunis
oletkaan
Hannu Hernesniemi
keväällä 1996
Tämä runo on tehty poikani Jussi Hernesniemen tekemän kauniin tuolin ja rakkaudesta häneen vuoksi. Tuoli on tehty Helsingissä Keskustan ala-asteella opettaja Eero Savelan opastamana. Nyt Jussi on Tampereen yliopiston kardiologian professori ja Tampereen Sydänsairaalan ylilääkäri. Että osaa jotain muutakin!
