VUOSIEN varrella olen aina silloin tällöin kuullut perimätietoon pohjautuvia tarinoita vanhojen ihmisten kertomana. Perimätietohan saattaa sananmukaisesti periytyä sukupolvelta toiselle jopa satojen vuosien ajan. Havahduin toteamukseen, että olen itse vanha ja minun pitäisi pitää perimätietotarinat muistissa kertomalla niistä omille lapsilleni ja lastenlapsille. Varhaisin perimätiedoksi luokiteltava tarina sai alkunsa 1700-luvun alkupuolella, kun Paavo Oinonen ajeli poron vetämällä pulkalla Vimpeliin ja asutti sittemmin Pyhälahden. Itse en ole tarinaa kuullut, vaan luin sen Väinö Tuomaalan tutkimuksista ja hän kertoi sen olevan perimätietoa.
Seuraava tarina kertoo Suomen sodan aikaisista tapahtumista 1800-luvun alussa, kun venäläiset kolusivat myös Vimpelin ja Pyhälahden kyliä. Pyhälahdesta oli asukkaat lähteneet veneillä saareen turvaan miehittäjiltä ja yksi oli palannut hakemaan kylästä vielä jotakin tarpeita. Kävi niin, että venäläinen ratsumies oli yllättäen rynnännyt tupaan Pyhälahden miehen ollessa siellä. Tappeluksihan se oli mennyt ja Pyhälahden mies oli kolhinut vihollisen isolla puisella juomakauhalla hengettömäksi ja muljauttanut veneestä järveen.
Sitten mennään nälkävuosiin 1860-luvun lopulle, joista mummo kertoi perimätietona, että samaan aikaan oli riihessä ollut seitsemän ruumista. Isä tiesi nälkävuosilta myös tarinan, kun muuan Erkki Pyhälahti oli saanut vain puohtimisellisen viljaa sadoksi ja päivitellyt, että kuinka tässä talvi pärjätään, kun on seihtemänhenkinen pere.
SEURAAVA perimätiedoksi luettava tapaus sattui myös nälkävuosien aikoihin. Pyhälahdessa asusteli muuan Hannu Piilikangas ja tarina kertoo, että Piili-Hansu oli muutaman muun pojan kanssa ollut kuuntelemassa pääsiäisyönä pajan katolla ruumislaudalla istuen trulleja. Tilanne oli jännittävä ja kun Hansu yhtäkkiä pieraista rämäytti, niin Antti Pyhälahti säikähti ja horjahti ja olisi pudonnut pää edeltä alas katolta, mutta eräs pojista sai viime hetkellä saapasvarresta kiinni. Antti kuitenkin säikähti pahanpäiväisesti ja meni pois tolaltaan niin, että hänelle piti tarinan mukaan hakea lääkettä Viipurista asti.
Kaikki tarinat muuttuvat ja ehkä värittyvät vuosien saatossa ja niin varmaan nämäkin, mutta kiinnostavia juttuja joka tapauksessa. Suullisesti sukupolvelta toiselle siirtyvä perimätieto taitaa olla tiensä päässä, sillä nykyisin kaikki tapahtumat tallentuvat visusti kännykkäkameroihin ja internetin syövereihin.
Heikki Salmela
