Joh. 13:16–20
OSALLISTUIN tänä syksynä kansainväliseen konferenssiin, ja sieltä mieleeni jäi muun muassa kuulemani ajatus, että kristityt lukevat Raamattua ja muut ihmiset lukevat kristittyjä. Tämä pistää miettimään sitä, kuinka juuri teot puhuvat monesti vahvemmin kuin sanat.
Toisen ihmisen sanomia sanoja voi kuulla väärin, ja niitä voi ymmärtää väärin. Mutta kun ihminen saa esimerkiksi toisen mahdollisuuden saattaakseen elämän raiteilleen, uuden alun koulutuksen tai toimeentulon kautta tai kun hänen ihmisarvonsa tunnustetaan, hän ymmärtää paremmin myös rakkauden, jonka pohjalta hän on avun saanut.
Jeesus lähettää omansa maailmaan palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, ”Kristus lähimmäiselleen”. Tässä vahvistuu ajatus siitä, kuinka usein vahvin evankeliumi toteutuu siinä, miten toisia ihmisiä kohtelee. Miten kohtelen lähimmäisiäni ihan lähellä ja lähimmäisiäni kauempana? Millaisen viestin teoillani lähetän maailmaan ja toisille ihmisille? Millainen Kristus olen lähimmäiselleni?
Välinpitämättömyys voi johtaa siihen, että puhuu toisen ohi. Asettaessaan sanojaan voi puhua ohi ihmisen elämäntilanteen. Toisen puolesta toimiessaankin voi epähuomiossa auttaa niin kuin itse katsoo parhaaksi, ei niin kuin toinen ihminen tarvitsee.
Jeesus kehotti ihmisiä tekemään toisille niin kuin haluaisi itselleen tehtävän. Se ei tarkoita, että toinen ihminen haluaa tai tarvitsee samoja asioita kuin minä. Ennen kuin lähden ratkomaan ja auttamaan toista, on pohdittava, että silloin, kun itsekin toivoisin apua, haluan määritellä tarpeeni itse. Tämän vuoksi on kunnioitettava lähimmäistään ja autettava niissä asioissa, jotka vievät hänen elämäänsä eteenpäin.
“Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Jeesuksen kehotus on vahva. Teot puhuvat paljon.
Ulla Oinonen
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun asiantuntija ja pappi, joka sanoo välillä liiankin usein kyllä uusiin haasteisiin periksiantamattomaan toivoon nojaten.
