OLI kaunis syyspäivä, kun kävelin metsäpolkua pitkin. Tuli mieleeni Lauri Pohjanpään runo Jänikset, jossa isäjänis esittää niin rohkeaa. Mutta kun putos haavasta lehti ja tuli polun poikki- isäjänis kuin ammuttu viitaan loikki.
Jokainen meistä varmaan haluaisi olla rohkea, eikä pelätä mitään. Kun joudumme tilanteisiin, joissa ei rohkeus riitä ja pelko saa sijaa, mihin silloin turvaudumme? Mistä tulee meille apu?
Psalmissa 121 sanotaan;” Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku”. Lapsena äiti oli opettanut iltarukouksen, jossa pyydetään, että Levolle lasken Luojani, armias ole suojani. Joskus pimeä yllätti, varsinkin syksyisin, kun ei ollut niin paljon valoja kuin nykyään. Silloin tuli heti mieleeni iltarukous ja kun sitä mielessään luki tuli paljon turvallisempi olo. On Taivaan Isä, joka suojelee ja varjelee minua.
Psalmissa 91. 11.–12. sanotaan: ”Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen”. Tänään meillä jokaisella on monenlaisia pelkoja. On sodan pelko, sairauksien pelko, yksinäisyyden pelko, riittääkö töitä, että saa jokapäiväisen leivän ja kaikki tämän elämän tarpeet ynnä muuta. Tutussa virressä 397 lauletaan; Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla.
Luotetaan vaan Jumalaan, kyllä kaikki järjestyy, näin eräs ystävä aina muistuttaa. Huomasin kerran linnunpesän, kun kuljin halkopinon ohi. Siellä oli kuusi pientä munaa, jotka odottivat kuoritumista. Emolintu aina lähti visertäen, kun tulin kohdalle. Tuo lintuemo opetti, että luota vaan, on meillä Luoja, joka pitää huolta luoduistaan. On Taivaan Isän syli päällä maan niin kuin lintuemon, joka pitää suojassaan.
Rakas ystävä, jos olet kenties keskellä elämän myrskyä tai muuten on vaikeaa. Muista, että meillä on Kaikkivaltias elävä Jumala, joka voimakkaasti auttaa kaikkia niitä, jotka Häneen turvautuvat. Hän ei jätä, eikä hylkää meitä koskaan. Psalmissa 50:15 sanotaan: ”Avuksi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua”. Pyhäkoulusta muistan virren, joka siellä aina veisattiin, se on aarre, joka jäi tienviittajana sydämeen. Silloin se oli virsi 315: Jeesus parhain ystäväni, jonk ei ole vertaista. Auta, etten ikänäni hylkää sua, en unhoita. Ken mun saisi riistetyksi, kädestäsi milloinkaan, tahto meillä olkoon yksi- nyt ja taivaas ainiaan. Rakas ystävä – luotetaan aina Jumalaan.
Ritva Lamminen
