Motocross vaatii kovempaa fysiikkaa kuin jääkiekko – Harrastuksena urheilumoottoripyöräily  

Jonne Ahlfors (vas.), Tero Manninen ja Hannu Ahlfors ovat urheilumoottoripyöräilyn harrastajia.
Jonne Ahlfors (vas.), Tero Manninen ja Hannu Ahlfors ovat urheilumoottoripyöräilyn harrastajia.

VIMPELILÄINEN Tero Manninen on harrastanut kaksipyöräisiä parinkymmenen vuoden ajan. Motocross ja enduro ovat vauhdikkaita extreme-lajeja. Niitä harrastavat myös Jonne ja Hannu Ahlfors, joilla lajin parissa on takana noin 10 vuotta. He käyvät noin kolme kertaa viikossa ajamassa ja ovat käyneet katsomassa lajien SM-kisojakin. Harrastukseen kuuluvat tietysti pyörän huollot, jotka he tekevät pääsääntöisesti itse.   

–Tämä on hyvä kuntoilumuoto ja myös sosiaalinen harrastus. Vauhti kiehtoo tässä lajissa, Tero Manninen kuvailee.   

Jyväskylän yliopistossa oli tehty vertailevaa tutkimusta, miten kokonaisuutena jääkiekkoilijoiden ja motocrossia kilpailevien lihaskuntotestin tulokset erosivat. Jääkiekkoilijoilla ne olivat heikommat.  Motocrossin harrastajan treeneihin kuuluvat esimerkiksi lenkkeily, punttisali, hiihto ja venyttely ennen ajamista. Harrastus vaatii varsin hyvää kuntoa. SML:n videoissa opetetaan oikeaa ajoasentoa ja satulassa istumista eri kohdilla riippuen onko kyseessä esimerkiksi mutka tai hyppyri. Motocrossia ja enduroa ajetaan seisaaltaan. Tasapaino ja pyörän hallinta on tärkeää: jalkojen pitää olla tapeilla ja puristaa ne tankkia vasten. Tasapaino haetaan esimerkiksi siten, että katsotaan pitkälle. Pyörän hallinnan kannalta ja ajoasennon muuttaminen vaatii sen, että vatsalihasten pitää olla kunnossa. Hartiat ovat rennossa asennossa. Ajossa kyynärpäät osoittavat sivulle ja mutkassa jalka laitetaan eteen kallistussuuntaan. 

Kaksi- ja nelitahtisia menopelejä

Teron menopelin on nelari 350-kuutioinen Gas Gas. Jonnella on Yamahan YZ  85-kuutioinen kaksitahtipyörä, joka on hyvin suosittu.  

–Sen paino tankattuna on 71 kiloa.  

Jonne totesi, että kaksitahtinen on äänen takia mieleen.  

Tehokkuudeltaan 250 kaksitahtinen vastannee 450 kuution nelitahtista. Vanhoissa 250-kuutioisissa kaksitahtipyörissä oli yleensä yli 50 hevosvoimaa.  

Hannulla on “Rider’s Rocket” eli TM 300-kuutioinen nelari, jonka kuivapaino 105 kiloa, tankki 8,5 litraa ja siinä on sähköstartti.  

–Pyörä on varsin luotettava ja sillä on voitettu enduron maailmanmestaruus 2016.  

Motocross- ja enduropyörät ovat offroad-pyöriä. Kaksitahtipyörällä oppii ajamaan motocrossia. Motocrossia ajetaan ajoradoilla ja enduroa myös vaikka poluilla, mutta enduropyörät voivat olla myös usein rekisterissä eli niillä saa ajaa liikenteessä. 

Eräs nuori mies kysyi, mitä eroa on Yamaha YZ 450:lla ja Yamaha WR450F:llä. Olennainen ero on se, että edellinen on motocrosspyörä. Enduron tunnistaa, että siinä on valot, vilkut ja rekisterikilpi. Endurossa säädöt ovat erilaiset kuin motocrosspyörässä. Enduro-sana tulee tiettävästi Espanjasta ja se on suomennettu luotettavuusajoksi.  On harrastajia, jotka ovat kokeilleet molempia ja siirtyneet endurosta motocrossiin ja päinvastoin. Sana ”monttupyörä” tarkoittaa käytännössä motocrosspyörää. Armeijan moottoripyörälähetit ajavat enduroilla, jotka ovat 250–450-kuutioisilla KTM-pyörillä, 80-luvulla oli ainakin Keuruulla Winha. Kaksitahtipyöristä usein aloitteleva nuori ajaa 85-kuutioisella ja siirtyy jossain vaiheessa 125-kuutioiseen.   

–Kilpailussa nelitahtisissa ajetaan parempia kierrosaikoja kuin kaksitahtisilla, kertoo Tero Manninen. 

Kaksi- ja nelitahtisissa on selkeitä eroja: kaksitahtisissa männän vaihto on helpompaa ja halvempaa, kaksitahtisissa on tehopiikkejä, eikä moottorijarrutusta, kuten nelitahtisissa. Nelitahtiseen ei laiteta kaksitahtiöljyä tai pienkonebensiiniä, mutta kaksitahtisessa käytetään 2,5–3 prosentin seosta pyörästä. Yleensä kymmenen litran kanisteriin laitetaan se kolme desilitraa öljyä, talvella neljä. Talvella ajaessa pitää suojata noin puolet syyläreistä ja koneen lämpö on hyvä olla yli 55 astetta. Vaihteistoöljyt vaihdetaan kaksitahtiseen 10–15 ajotunnin välein ja mäntä 40–50-ajotunnin välein, nelitahtisilla voi harrastelija ajaa turvallisesti jopa 200 tuntia. Jakoketju tulee kuitenkin vaihtaa esimerkiksi 100 ajotunnin jälkeen.  

Ennen ajoa tarkistetaan kytkimen vapaaliike, jarrujen toiminta, ketjujen kireys (kolme sormea takahaarukan ja ketjun alaosan välillä), sekä renkaan paineet. Erittäin tärkeä on ilmansuodattimen kunto, varsinkin jos ajaa varsin pölyisissä olosuhteissa.  Joka sadekelin ja pyörän pesun jälkeen rasvataan ketjut. 

Turvallisuus huomioitava vauhtilajissa

URHEILUMOOTTORIPYÖRÄILYYN kuuluvat kaatumiset. Turvallisuuden takia on suositeltavaa, että hyvien ajokenkien ja kypärien lisäksi on rintapanssari, suojahousut, kyynärpääsuojat, niskatuki ja polvituet tai polvisuojat. Myös munuaisvyö on myös hyvä olla. Jotkut käyttävät myös rannetukia. Ajajilla on tyylikkäät ajopaidat ja ajohousut. Sukat ovat pitkävartiset.  

Enduroon on tullut yhä enemmän uusia naisharrastajia. Endurosafareita järjestetään kesäisin Lapissa ja Lopella. Niissä jaetaan porukka aloittelijoihin, keskitasoisiin ja varsin koneisiin ajajiin.  

Osa harrastajista moottorikelkkailee talvisin.

Lasse Pippola 

Sinua saattaisivat kiinnostaa nämä jutut

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti