AIVAN liian monta ihmistä häärää yhtä aikaa Evijärven Jokikylän kylätalon pienessä keittiössä valmistamassa erilaisia ruokia sienistä.
Yksi vahtii vohvelirautaa, jossa paistuu tattitäytteisiä vohveleita, ja toinen sekoittaa suolasienistä valmistettua sienisalaattia. Kaksi seisoo hellan edessä keittämässä keittoa kehnäsienistä ja paistamassa suomumustesieniä pannulla. Vuokko Honkaniemi kiertää pisteeltä toiselle jakamassa ohjeita ja vinkkejä. Uunissa muhii sienitäytteinen munakasrulla, ja kahvikin porisee.
Kyseessä oli Honkaniemen vetämä sienikurssi, joka pidettiin keskiviikkona.
Tavoitteena oli, että kurssilaiset oppivat tunnistamaan ainakin muutaman syötävän sienen. Ensin oli teoriaa, ja sen jälkeen lähdettiin metsään pariksi tunniksi.
–Menkää metsään ja sieneen, mutta ottakaa vain niitä mitkä varmasti tunnistatte, Honkaniemi sanoi kurssilaisille. –Sienillä on matkijoita, ja on tärkeää oppia varmistamaan, että sieni todella on sitä samaa lajia, jota meinaa. Se joko on tai ei ole.
Kurssilla opittiin myös valmistamaan sieniruokia hieman mielikuvituksellisemmin. Osallistujat saivat lisäksi säilöntävinkkejä.
–Yleensä ei osata kuin sienikastike ja korkeintaan suolasienistä sienisalaatti, Honkaniemi toteaa.
RUUISSA käytetyt tuoreet sienet oli poimittu kurssin aikana kylätaloa ympäröivästä metsästä. Honkaniemi oli lisäksi tuonut näytille muitakin, itse poimimiaan lajeja, joita kurssilla opittiin tunnistamaan.
–Opin tunnistamaan muutamia sieniä, kertoo kurssille osallistunut Irene Kattilakoski.
–Ja sain erilaisia ideoita niiden käyttämiseen. Löysin ihanan reseptin sieni-fetamuffineille. Sitä täytyy kokeilla, lisää Liisa Kultalahti.
–Vuokko on hyvä opettaja. Kokenut asiantuntija, sanoo Riitta Pietilä.
Toimittajallekin annettiin käteen mukillinen keittoa, joka oli tehty kehnäsienistä. Miedon kehnäsienen oma maku pääsi kevyesti maustetussa keitossa oikeuksiinsa.
VUOKKO HONKANIEMI on kerännyt ja valmistanut sieniä pikkutytöstä asti. Hän on kauppasienineuvoja, eli hänellä on oikeus kouluttaa kauppasienipoimijoita sekä myöntää poimijakortti, joka vaaditaan sienten kaupalliseen keruuseen.
Hänen oma suosikkinsa on kehnäsieni, josta kurssilla tehtiin keittoa ja jota Honkaniemi itse oli säilönyt etikkaan.
–Se on niin hyvää, hän nauraa.
Metsäsienissä on myös luonnostaan D-vitamiinia.
–Mukavampaa vitamiinit on ottaa sienistä kuin purkista.
SIENIAIKAA on vielä hyvin jäljellä.
Ruokasienistä tatit alkavat jo vedellä viimeisiään, mutta tällä hetkellä metsistä löytyy esimerkiksi kangas-, haapa- ja karvarouskuja. Etenkin karvarouskuja on tänä vuonna ollut metsät pullollaan, samoin herkkutatteja.
Suppilovahverotkin rupeavat jo vähitellen nousemaan.
–Ne ovat yleissienistä viimeinen laji, jota voi kerätä lumipeittoon asti, hän kertoo. –Ne kasvavat sammalikossa. Monta kertaa niitä löytyy myös alaspäin laskevan kallion ja tasamaan välistä. Jos yhden löytää, ympärillä on varmasti sata lisää. Kun sieneen mennään, silloin ei katsota tähtiä eikä juosta kilpaa.
Rouskuja, etenkin karvarouskuja mutta myös haaparouskuja, puolestaan löytyy heinikoista, lehtometsistä ja koivikoista, hän lisää.
–Sekametsistä löytyy kaikenlaisia lajeja. Sienten kasvu on suorastaan räjähtänyt, kun on satanut paljon.
