LAPPAJÄRVEN hyötyjäteasema otettiin käyttöön viime vuoden lopulla. Millespakan toimitusjohtaja Mervi Pokela kertoo, että alueen asemia on vähitellen päivitetty ajan vaatimuksia vastaaviksi. Tällä hetkellä työn alla on Soinin asema, jonka arvioidaan valmistuvan syyskuun kuluessa.
Lappajärven hyötyjäteasema on avoinna tiistaisin ja torstaisin kolmen tunnin ajan. Asemalla työskentelevä Minna Kuoppala sanoo, että asema on järkevämmin suunniteltu ja asiakkaiden on nyt helpompi tyhjentää jätteet. Kuorman tyhjentämisen jälkeen on tarkoitus, että autolla jatketaan suoraan eteenpäin ja kierretään pois konttien ympäri joko oikean tai vasemman kautta. Osa yrittää vielä kääntää auton ja palata tulosuuntaan, mikä ei ole tarkoitus.
Kuoppala neuvoo tarvittaessa jätteen tuojia ja valvoo toimintaa. Hän ottaa tulijoilta nimet ja osoitteet ja merkitsee muistiin jätteiden määrän. Laskutuksen hoitaa Millespakka jälkikäteen.
JÄTTEILLE on sen seitsemän sortin lavoja. Omat lavat on palamattomalle ja puutarhajätteelle, samoin puujätteelle ja painekyllästetylle puulle. Renkaille ilman vanteita on oma lava. Poltettava jäte jakautuu suureen ja pieneen jätteeseen. Metallijätteelle on lava. Elektroniikalle ja valkoromulle eli helloille ja pesukoneille on oma paikkansa, kuten myös vaaralliselle jätteelle.
Tekstiileillekin on laatikko, jonne voi tuoda vaatteita ja liinavaatteita, mutta ei alusvaatteita eikä likaisia tekstiilejä. Myöskään peitot, tyynyt, matot ja pehmolelut eivät kuulu tähän säiliöön sen enempää kuin turkikset tai nahkatuotteetkaan.
Asiakkaat ovat antaneet positiivista palautetta uudesta jäteasemasta, jossa kuormien tyhjentäminen sujuu helposti ilman turhia nostelemisia. Valvojan näkökulmasta asema on aikaisempaa helpompi pitää puhtaana.
KUN ASEMA avaa ovensa tiistaina kolmelta, ajaa ensimmäisten minuuttien aikana paikalle viidestä kymmeneen autoa. Kuoppala arvioi, että kesällä asemalla käy päivän mittaan viitisenkymmentä autoa tuomassa jätteitä. Syksyllä ja talvella tilanne rauhoittuu, mutta asema on osoittanut tarpeellisuutensa ympäri vuoden.
–Vielä kun asiakkaat osaisivat laittaa jätteet oikeille lavoille, tuumaa Kuoppala hymyillen.
Asiakkaat eivät aina tutki riittävän tarkasti, mitä millekin lavalle saa laittaa. Kysyttäessä saatetaan sanoa, että lasti on palavaa jätettä. Kun kuorma lentää lavalle, alkaa metallin kilinä ja kolina. Eli metallin pitäisi mennä metalliin ja lasi ja posliini palamattomien jätteiden sekaan.
Suurin osa asiakkaista toimii aivan oikein, mitä ei voi sanoa toiminnasta ekopisteillä. Keskustelussa todetaan, että tästä lienee turha syyttää kesälomalaisia, koska sama meno jatkuu ympäri vuoden, tuumaa Kuoppala.
Millespakan Pokelakin sanoo, että pääosin jätteet osataan lajitella oikein. Pakkausjätteet aiheuttavat edelleen ongelmia. Esimerkiksi muovipakkaukset eivät kierrä niin hyvin kuin tavoite olisi.
–Esimerkiksi lasinen kurkkupurkki on pakkausjätettä ja menee siis lasinkeräykseen, kun taas juomalasi on lasiesine ja menee sekajätteeseen. Samoin muovisanko ei ole pakkausjätettä vaan esine, mutta leipäpussit ovat pakkauksia ja menevät muovijätteeseen.
RINKI-ASEMAT aiheuttavat myös kritiikkiä. Pokela kertoo, että Rinki on muuttanut verkostoaan jonkin verran, ja aina seuraa oppimisprosessi. Netissä on paljon tietoa ja ohjeita pisteillä toimimisesta. Jokaisella asemalla on myös puhelinnumero, johon voi soittaa, jos havaitsee asemalla epäkohtia.
Biojätettäkin kerätään jo Millespakan toiminta-alueella. Sitä keräävät samat kuljetusyrittäjät, jotka tyhjentävät kiinteistön sekajäteastiat. Paikallisen kuljetusyrittäjän kanssa voi siis tehdä sopimuksen, jos haluaa erotella biojätteen. Yrittäjä kerää seka- ja biojätteen eri säiliöihin ja biojäte toimitetaan Vaasaan, jossa siitä valmistetaan biokaasua tai se kompostoidaan mullaksi.
Aino Alppinen