Valmentajan ammattitutkinnon suorittanut Kleemola ammentaa myös vimpeläisestä kyläpesiskulttuurista, mistä oma innostus lajiin syntyi.
–Isäni oli mukana Vedon toiminnassa ja vei treeneihin heti, kun ikä riitti. Pesismuistoja on ajalta ennen sitäkin: muistan, kun asuimme 1970-luvun puolivälissä Kuntalassa, kentällä oli pelejä, ja takapihalla leikkiessä saatoin samalla katsella, mitä siellä tapahtuu.
Siihen aikaan lapset pelasivat ja leikkivät aina, kun se oli mahdollista. –Pelasimme takapihoilla, keväisin tiellä, heti kun se suli, Mäkisen perällä Metsän kentällä tai Herralan kaupalla. Joskus mukana oli aikuisiakin, kaiken ikäiset mahtuivat mukaan ja otettiin huomioon. Ei ollut hiekkakenttiä, mutta syöksyttiin, otti kipeää tai ei, Kleemola muistelee. –Kun nyt ajelee joskus niillä kulmilla, ei ne kentät häävin isoja länttejä olleet.
Kleemolalla ei ollut intoa tai mielenkiintoa treenata niin kovaa, mitä pääsarjatasolle pääseminen olisi vaatinut. –Pelasin siksi, että se oli kivaa. En tiedä, olisiko ollut eväitä pidemmälle. Pelasin pääasiassa aluesarjoissa, 42-vuotiaaksi asti, kunnes takareisi revähti.
Pelinjohtajana hän aloitti jo 18-vuotiaana ja on siitä saakka ollut pelinjohtajana yhtä kautta lukuun ottamatta yhtäjaksoisesti joko junioreiden tai miesten joukkueessa. Kleemola on työskennellyt pääasiassa vanhimpien juniori-ikäluokkien kanssa, mutta toiminut valmentajana, pelinjohtajana, kakkospelinjohtajana tai muuna valmennustiimiin kuuluvana myös edustusjoukkueessa.
–Valmennustiimissä rajat ovat häilyviä ja vastuut menevät limittäin. Jokaisella on oma painopistealueensa, mutta yhdessä sitä tehdään.
VETO on tuottanut pesiksen huipulle niin paljon pelaajia, että muille jää kakkonen rintaan, Kleemola toteaa. Mutta miten? Mihin tällainen tähtitehdas perustuu?
Neljän parhaan Superpesis-joukkueen joukossa ei olla sattumalta useana vuonna peräkkäin.
–On perinteet, mutta niillä ei saa mitään, Kleemola aloittaa. Ne kuitenkin vaikuttavat siihen, viihtyvätkö pelaajat. Seurajohdolla on suuri rooli. –Arki ei ole siellä koskaan ihanaa, resursseista on aina pulaa, mutta täällä asiat on hoidettu niin, että pelaajat luottavat niin seuraan kuin valmennukseenkin.
Tähän liittyy olennaisesti seuran ja joukkueen ympärillä oleva ilmapiiri. –Tulee sitten voitto tai hyvä kamppailu, henki on ainutlaatuinen. Yleisö osaa arvostaa pelaajia ja valmennuskin on onnistunut; kukaan ei ole saanut ryssittyä hommaa.
Isossa kuvassa myös alueen yrityksillä on rooli siinä, millaiset työskentelyolosuhteet pesäpallon parissa on.
–Työelämä vie pesäpallon parista valmentajia enemmän kuin mikään muu. Monella on toinen työ ja perhettä, raha ja aika ovat ongelma. Kuka vaarantaa työuransa lyhyehkön valmennussopimuksen vuoksi? Tämä on koko lajille iso kysymys. Itselläni on aina ollut se onnellinen asema, että työnantajat ovat joustaneet. Ylipäätään vimpeliläiset työnantajat saavat kiitettävän arvosanan, asioista on aina voinut sopia. Se koskee myös pelaajien työnantajia, sähköasentajana työskentelevä Kleemola toteaa.
KLEEMOLA toimi Vedon pelinjohtajana 2003, kun Veto nousi Superiin. –Nousu ei tullut helpolla, sitä oli haettu monta vuotta pienillä resursseilla ja pitkäjänteisesti Liikalan Jukan johdolla. Se oli hieno saavutus.
Ensimmäiset vuodet Superissa olivat kitkuttelua sarjassa pysymisen kanssa, mutta kun resursseja saatiin vahvistettua, alettiin pärjätä. Omastakin seurasta alkoi nousta junioreita joukkueeseen. Töitä tehtiin varainkeruussa, valmennuksessa ja talkoilla, laajalla rintamalla seuran kehittymisen eteen.
–2003 joukkueesta kuusi pelaajaa oli sitten voittamassa ekaa SM-kultaa 2010. Finaaleissa fiilis oli ihan käsittämätön!
Yksi Kleemolan pesäpallon parissa kokemista kohokohdista oli vuoden 2016 kulta kuuden vuoden tauon jälkeen. –Viimeisessä finaalissa tunne oli joukkueessa sellainen, että mikä tahansa teräsbetoniseinä meillä on vastassa, kävellään siitä läpi, kukaan ei pärjää meille.
Hienoihin hetkiin uran varrelta sisältyy myös 2012 voitettu A-poikien SM-kulta.
VETO pysytellyt sarjan kärkikastissa jo pitkään. –Sen mahdollistaa pelaajien lisäksi koko seuran työ: talkootunteja ei ole laskettu, sekä yleisö, jota laji kiinnostaa. Talkoolaiset ovat korvaamattomia. Aktiivisilla vanhemmilla on suuri rooli siinä, että ikäluokista nousee ja jatkaa nuoria pelaajia. Kaikki tarvitsevat kaikkia, että päästään eteenpäin.
Tunteja ei tosiaan ole laskettu. Pesäpallo on Kleemolalle elämäntapa. Koko uransa ajan hän on vienyt nuoria pelaajia junioritasolta eteenpäin valmentamalla heitä kaikin keinoin kohti pesäpalloilijan uraa.
–Siinä on syntynyt ainutlaatuisia ystävyyssuhteita. Vieläkin naureskellaan samoille, huonoillekin jutuille, joille on naurettu 20 vuotta.
VIELÄKIN saatetaan ajatella, että valmennus on sitä, että on parin tunnin peli ja harjoitukset pari kertaa viikossa.
–Kun sarja alkaa, se ei ole 24/7, se on 48/7. Jos et ole harjoituksissa tai pelissä, katsot videoita tai mietit, miten peluutetaan. Kytkin on koko ajan on-asennossa. Jos homman haluaa tehdä hyvin, se on kokonaisvaltaista työtä. Mitä enemmän oikoo, sen huonommin pärjää.
Pesäpallo seuraa mukana miltei kaikkialle, missä Kleemola kulkee, mutta harvemmin toisen lempipuuhan, metsästyksen pariin. Kannon nokassa istuessa mieli lepää.
Mutta miksi? Miinusmerkkisiä tekijöitä on helppo luetella: menetetyt palkat, käytetty aika, joka on pois jostakin muusta, arvostelu, valtava määrä työtä.
–Seuran takia, Kleemola tiivistää. –Veto on kokonaisvaltainen juttu. Meillä pienet pelaavat, vanhemmat ovat taustajoukoissa, on koripalloa, harrastekiekkoa, elokuvateatteria… Jos Vetoa ei olisi, olisi paljon pois vimpeliläisten elämästä. On mukava toimia porukassa, ja jos pärjätään, se on plussaa.
Lisäksi laji kiehtoo edelleen. –Pesäpallon taktisuus kiehtoo. Se on vienyt mukanaan. Aina hoksaa jotakin uutta, tässä ei ole ikinä valmis. Mietin koko ajan myös sitä, kuinka saan toisen oppimaan asioita helpommin, nopeammin ja paremmin.
Enemmän kuin pelkkää lajitaitoutta, valmennus on ryhmässä toimimisen lainalaisuuksien omaksumista.
–Nykyajan lapsille saa opettaa kellon ja kalenterin. Monenlaisia elämänoppeja tulee jaettua samalla.
–Paljon olisi jäänyt hauskoja juttuja kokematta, jos ei olisi ollut näissä kuvioissa mukana, Kleemola täydentää hyvien puolien listaa.
