Aiemmin keväällä Juho Savola otti osaa polkujuoksuun Rukalla. 28.5.2021 alkaneella juoksulla matka oli kunnioitettavat 166 kilometriä vaihtelevassa maastossa. Tämä reissu valitettavasti Savolan kohdalla 69 kilometrin kohdalla keskeytykseen, kun varvas antoi periksi ja lopetti kilpailun tällä erää. Onneksi vamma ei ollut niin paha, että se olisi vaikuttanut harjoitteluun.
–Normaalisti on harjoiteltu, vaikka varvas on vielä musta, Savola nauraa ja näyttää varvasta.
Tämän kertainen ”pikku”pyöräily aloitetaan kunnantalolta Vimpelissä ja toivottavasti myös päätetään samoille kohdin. Vuorokauden mittainen urakka vaatii paljon fyysistä kuntoa, mutta vielä enemmän korvien välistä löytyvää tahtoa.
–Kyllä suurin vääntö tulee tahtotilasta ja motivaatiosta. Oikeastaan tässä jo haaveillaan auringonnoususta ja -laskusta tulevassa ajossa. Huoltopiste on Pyhälahdessa, tässä kotitalon nurkilla. Olen arvioinut, että keskinopeus on siinä 26-27 kilometriä tunnissa, jolloin kierrokseen järven ympäri kulunee tuollaiset kaks´ ja puoli tuntia. Ajetaan Pyhävuorta vastaan, mikä on turvallisuusseikka, kun ei tule tien ylityksiä, Savola toteaa insinöörimäisen tarkasti.
Tuolla vauhdilla kierroksia tulee järven ympäri seitsemän, ehkä kahdeksan rundia, jos haavereita ei satu. Kysyttäessä ajurin tankkauksesta Savola toteaa pyöräilyn olevan siitä kiitollinen laji, että vahvempikaan tankkaus ei vaikuta ajon sujumiseen. Anekdoottina mainittakoon, että 24 tunnin ajon aikana kampikierroksia pyörän selässä tulee noin 124 000 kappaletta.
SAVOLA on aloittanut rajojensa hakemisen 2015, jolloin triathlonkärpänen puri miestä peruuttamattomasti.
–Olin ennen vuotta 2015 liki 20 vuotta harrastamatta määrätietoista liikuntaa ja treenaamista. Toki hyötyliikuntaa aina olen harrastanut. Haluan osoittaa muille, että aina voi aloittaa, lähteä nollasta ja hakea omia rajojaan. Tässä harrastuksessa (triathlonissa) on niin hyvä henki kanssakilpailijoilla, että jo siitä saa voimaa ponnistaa yhä kovempiin tavoitteisiin. Yhteisöllisyys tässä hommassa on käsinkosketeltavaa, vaikka kysymys on kilpailusta, Savola hehkuttaa.
Juho Savolan seura on OgolomaTriathlon, jossa on parikymmentä jäsentä. Nimi viittaa toiselle mantereelle.
–No meillä oli sellainen bändi ja isä-Harri keksi sille nimen Ogoloma River Bottom Band. Tuosta nimestä sitten vääntyi seuran nimi OgolomaTriathlon.
Juho Savolan puheista välittyy kuva määrätietoisesta harjoittelusta ja omien rajojen hakemisesta sekä ylittämisestä: Kohti ääretöntä ja vieläpä sen ylitse. Seuraamme tulevana torstain Savolan tempausta ja kuinka miehen käy. Kireitä ketjuja, Juho!
