Pikitie

Auto kulkee kuin sukkasillaan uutta pikitietä pitkin.
Auto kulkee kuin sukkasillaan uutta pikitietä pitkin.

VIMPELIN ja Kurejoen välinen maantie 7421 kunnostetaan vihdoinkin vuosien anelun jälkeen. Oikeastaan työt ovat lähes valmiit, sillä viimeinen pätkä Pyhälahden ja Lakaniemen välillä on tätä kirjoittaessani maanantaina 19.8.2024 työn alla. Vanhan päällysteen päälle vedettiin ensin pohjakerros, 140 kg/m2, ja sen päälle varsinainen kutuskerros. Joitakin osuuksia vahvennettiin uudella murskekerroksella. Myös ojia syvennettiin paikoitellen. Toki tiemerkinnät vielä puuttuvat ja myös pientareelle levitetään murskekerros, jotta siinä ei ole jyrkkää rappua.

Pyhälahteen johti taannoin pahainen kärrytie, joka puikkelehti talojen pihojen kautta kylästä toiseen. En tiedä menikö tie Lakaniemeen ja sieltä Pokelaan, vai suoraan Lakaniemestä kirkolle. Jossakin vaiheessa tehtiin kuitenkin uusi tie Männikön risteyksestä Hietakankaan yli Höykkylään ja siitä Sissalaan. Netissä vanhoja lehtiä selaamalla löytyi tieto, että tietä kunnostettiin 1930 osin hätäaputöinä pääosin Vimpelin ja Alajärven miesten toimesta. Muistan pikkupoikana, kuinka tielle ajettiin savea tarkoituksena ilmeisesti sitoa hiekka ja vähentää pölyämistä. Olikohan vuosi 1962, kun tielle levitettiin öljysora ja tietä alettiin sanoa pikitieksi. Muistan kuinka katselin kammarin lasista, kuinka mursketta jyrättiin tiiviiksi ja kuinka ikkunat tärisivät koko talossa.

Öljysora kesti parisen kymmentä vuotta ja joskus 80-luvun alussa tietä oiottiin, mäennyppylöitä tasattiin ja runkoa vahvistettiin murskeella ja tietysti päällystettiin uudestaan. Taas päästiin parikymmentä vuotta, kunnes 2000-luvun alkupuolella päällyste uusittiin. Nyt on menossa siis neljäs päällystys ja sillä ajellaan varmaankin ainakin se parikymmentä vuotta. On odotettavissa, että liikenne tiellä lisääntyy merkittävästi, koska tie on osa lyhintä reittiä Tampereelta Ouluun ja pohjoiseen. Tähänkin asti tie on ollut varsinkin rekkojen suosiossa erityisesti kesäisin.

Tie tuli tutuksi lapsuudessa ja nuoruudessa monella tapaa. Pikkupoikana ajeltiin polkupyörällä tulitikkurasioiden etikettejä ojan pohjalta etsien. Nuorena miehenä tietä lompsittiin usein aamuyöstä tuulessa, tuiskussa, pakkasessa ja väliin sateessakin kirkolta kotiin, kun lavatansseista bussikuljetukset päättyivät kirkolle eikä muuta kyytiä ollut. Matkaa ei onneksi ollut kuin reilut seitsemän kilometriä.

Heikki Salmela

Luitko jo nämä?

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti