MUUTTOJEN YHTEYDESSÄ, talojen jäädessä tyhjilleen tai vaihtaessa omistajaa jää usein unohduksiin historiallisia esineitä, jotka tulisi pelastaa jälkipolville. Näin ajattelevat Inankylässä lahden kahta puolta asuvat kesäasukkaat Olavi Koivukangas sekä Hilja ja Tapio Elgbacka.
Elgbackat pyysivät ottaa talteen naapurista Pentti ja Irma Tampion perikunnalta vyyhdinpuut vanhaa ja uutta mallia sekä puolauslaitteen hammasrattailla.
–Ne olisivat menneet poltettaviksi, mutta koin, että ne olisi hyvä säilyttää, kertoo Hilja Elgbacka.
Esineet olivat vanhan tuvan eteisessä aivan kuin Koivukankaan Olavia varten, kun tämä tuli tuomaan luonaan kyläilevää henkilöä tutustumaan tämän esivanhempien asuinpaikoille Paavonniemeen. Elgbackat asuvat kesäisin Tapion maatilalla.
–Tiesin, että Olavi ottaa mielellään lahjoituksia vastaan Koivukankaan sukumuseoon ja hän innostuikin näistä sekä Paavonniemessä asuneen Antti Saaren miesten kengän puulestistä, jonka luovutimme hänelle.
Lauantaina Koivukankaaseen vietiin vielä isokokoinen puukirnu sekä puupenkillinen, veivattava separaattori teräksisellä säiliöllä. Puukirnu oli Eino Peltolan talosta ja separaattori Sepäntuvalta. Molemmat lahjoitti Heikki Elgbacka.
–Voi olla, että lahjoitamme muutakin esineistöä myöhemmin. Meille on tulossa tähän sukupolvenvaihdos, joten riippuu siitä, mitä seuraava sukupolvi haluaa säilyttää ja mitä ei, Hilja Elgbacka toteaa.
Hän on ollut kiinnostunut historiasta kansakoulusta saakka, kivikauden historia jäi tarkoin mieleen, samoin työkalut, työtavat ja muistoesineet, joita historiankirjoissa oli.
–Maalaan öljyväreillä ja olen tehnyt tauluryhmän vanhan ajan työtavoista.
–Lapsuudenkodistani olen säilyttänyt kudonnaisia ja raanuja sekä kirkkonahkaiset, joissa on lampaantalja ja päällä kudottu raanu. Ne on kasannut äitini isä naskalilla, nahkaneulalla ja kalalangalla, äidin äiti kutoi raanun. Siskon perikunnalta sain samantapaisia lisää. Kerään mielelläni tämän tyylisiä esineitä, joilla on tarinansa. Otan lujasti nurkasta kiinni, jos joku on viemässä vanhoja, taidolla tehtyjä käsitöitä kaatopaikalle. Koen tärkeänä, että entisajan taitoja ja työtapoja säilyy tulevienkin sukupolvien nähtäviksi, toteaa Elgbacka.
–Koivukankaan sukumuseo ottaa mielellään vastaan Inankylään liittyviä esineitä, sanoo Olavi Koivukangas.
