–Ammattikorkeakouluopinnot ovat vaativia, erityisesti, kun edellisistä opiskeluvuosista oli jo aikaa. Toisaalta työkokemuksesta alalla ja kuuden lapsen äitiydestä oli etua, huomasin, etten hätkähdä helposti ja osaan toimia kriittisissä tilanteissa vaatimusten mukaan.
Lehtimäki myös vaati itseltään paljon ja myöntää olevansa opintojen suhteen kunnianhimoinen. Hän oli valmis tekemään töitä hyvien arvosanojen vuoksi.
–Kielen takia jouduin tehdä osittain tuplatyön, englanti sujuu, mutta lääketieteen erikoistermit, ruotsi ja latina teettivät töitä. En ollut koskaan ennen opiskellut ruotsia, mutta läpäisin sekä suullisen että kirjallisen tentin, ihan sinnillä, koska sanottiin, että jos et osaa ruotsia, et voi työskennellä keskussairaalassa.
–Tein myös opintopisteitä ja kursseja myös muihin kouluihin, hyödynsin mahdollisuutta kerätä mielenkiintoisia ja tarpeelliseksi katsomiani opintoja. Kaiken kaikkiaan opintopisteitä kertyi vajaa 270. Opettajat sanoivatkin lopussa, että älä väsytä itseäsi. Opiskelu vaati sisukkuutta, tahtoa ja periksiantamattomuutta.
Opinnoissa erityisen mielenkiintoisia olivat simulaatioharjoitukset sekä kahdeksan viikon harjoittelut keskussairaalassa. –Opinnäytetyötä tehdessä istumalihakset olivat kovilla. Aiheemme oli lihavuusleikkauksen jälkeinen elämänlaadun muutos.
LEHTIMÄEN toi terveydenhoitoalalle entisessä kotimaassa Nepalissa vierailu, jonka aikana paikallisittain hyvinkin vähävarainen perhe pyysi häntä avustamaan synnytyksessä. Siitä heräsi kipinä hakeutua lähihoitajakouluun.
–Aloitin päiväopinnot vuonna 1997 ja tein niiden ohella töitä iltaisin sekä viikonloppuisin. Tunsin heti, että tämä on minun juttuni, Indira Lehtimäki muistelee.
Valmistumiseen päättyi usean vuoden työskentely kaupan alalla. –Lähdin synnyttämään toista lastani viimeistä tenttiä seuranneena päivänä ja jäin sitten seitsemäksi vuodeksi kotiin perheen kasvaessa. Muutimme sinä aikana Espoosta Vimpeliin.
Lehtimäen perhe ovat halunnut tarjota lapsille mahdollisuuden harrastaa eri lajeja. Lapset ovat osallistuneet aktiivisesti musiikkiopiston toimintaan kukin vuorollaan sekä pelanneet pesäpalloa, jenkkifutista, salibandya ja painineet. Tämän on mahdollistanut perheessä äidin panos, koska isä tekee yrittäjänä matkatyötä.
–Minulla oli tarkka päiväsuunnitelma, jonka avulla kaikki onnistui. Aamulla oli aikainen herätys, ja iltapäivällä töiden jälkeen lapset jo odottivat, että mennään. Joka ilta oli menoa: tiputtelin lapset urheiluseuroihin ja illalla keräilin pois. Ylistaron, Vaasan, Kuortaneen ja Seinäjoen hallit ja lenkkipolut tulivat tutuiksi, kun monesti urheilin itse lapsia odotellessani. Lapset tekivät useasti läksynsä treenimatkoilla auton takapenkillä. Illalla nälkäistä perhettä odotti vielä kunnon hikipyykkisouvi. Onneksi osastonhoitaja ja työkaverit ymmärsivät ja antoivat aamu- ja yövuoropainotteisesti töitä. Joskus olen nukkunut yövuoron jälkeen jopa auton takapenkillä tai leikkimökissä, silloin kun lapset olivat pienempiä. Ihminen näköjään sopeutuu haastaviinkin olosuhteisiin.
–Nuorimman ollessa nelivuotias ilmoittauduin työkkäriin, enkä ehtinyt edes sieltä kotiin, kun jo soitettiin, että saisin aloittaa huomenna. Olin ensimmäisessä työpaikassa Alajärvellä kaksi vuotta, sitten pyysin siirtoa Vimpeliin. Aloitin vuodeosastolla, joka muuttui ensin kuntoutus- ja lopulta intervalliosastoksi. Kahdeksan vuoden jälkeen aloin hieman väsyä ja rupesin kaipaamaan uusia haasteita, innostuin jälleen mahdollisesta opiskelusta, ja lasten kasvaminen isoimmiksi myös mahdollisti osaltaan tämän suunnitelmani.
2018 Järviseudulla alkoivat sairaanhoitajan opinnot monimuotokoulutuksena. Opinnot järjestetään niin, että on viikko lähiopetusta ja kolmen viikon ajan tehdään tehtäviä sekä luetaan tentteihin.
–Tieto avartaa. On hienoa, että suomalainen yhteiskunta mahdollistaa opiskelun ja itsensä kehittämisen myös aikuisiässä.
Koska lasten harrastaminen ja heidän varustamisensa jatkui opinnoista huolimatta, Lehtimäki teki opintojen aikana mahdollisimman paljon töitä. Hän käytti lähiopetusviikkoihin kesälomat ja palkattomia vapaita ja ahkeroi paljon yö- ja viikonloppuvuoroja. Näin ollen koko opiskeluaikana hän ei ole juuri pitänyt lomaa. Läksyjä oli usein tehtävä jopa öisin, ja oma liikkuminen jäi: opiskelutentteihin Indira luki monesti myös lasten harrastaessa.
–Elämä helpottui edelleen lasten kasvaessa, jolloin hoitamista on ollut vähemmän ja he tekevät osansa kotitöistä. He ovat myös osanneet auttaa tietotekniikan ja muiden opinnoissa eteen tulleiden haasteiden kanssa. En päässyt ensimmäiselle lähiopetusviikolle, joten Moodlet ja Zoomit olivat aluksi vähän hukassa.
Lehtimäki oli siirtänyt opintojen aloittamista siksi, että halusi antaa lapsille aikaa ja mahdollisuuden harrastaa. Viimeisen vuoden aikana opiskelu täytti yllätyksenä saapunutta tyhjiötä, kun viimeinen lapsista muutti vajaa vuosi sitten opintojen vuoksi kotoa ja äiti jäi arkipäiviksi yksin kotiin. Moni käytännön asia piti aivan opetella uudelleen. Muutos oli suuri ja haikea. Indira Lehtimäki on tyytyväinen siihen, että laittoi lapset etusijalle näiden ollessa pieniä. –Lapsuus on nopeasti ohi. Vanhempien läsnäolo on lapsille tärkeää.
Viime syksystä alkaen Lehtimäki on työskennellyt Alajärvellä akuuttiosastolla. –Valmistumisen myötä on tullut työtarjouksia ja kaikki opiskelukaveritkin ovat työllistyneet heti. Suunnitelmissa on jatkaa nykyisessä työssä, mutta haluan edelleen kehittää osaamistani ja vaihtaa jossakin vaiheessa päivätyöhön: kolmivuoro käy vanhemmiten raskaaksi.
Nyt, viimeisten tenttien jälkeen, on aikaa aloittaa liikkuminen, juoksu ja kuntosalilla käynti, uudelleen.
–Liikunta vaikuttaa mielialaan, tasaa oloa ja antaa hyvää energiaa.
