KULTASEPPÄ Jaana Visti muutti toukokuussa itsensä ja verstaansa Kortesjärveltä Evijärvelle.
Visti ja hänen ex-puolisonsa Aki ehtivät pyörittää Gresantti-nimistä kultasepänliikettä Kortesjärvellä vuodesta 1997 lähtien. Uusi paja sijaitsee Järviseutu-seuran omistamassa, pitkään tyhjillään olleessa tilassa samassa rakennuksessa kuin muun muassa ravintola TuuHet’kin.
Ulko-ovelta katsottuna hänen työpaikkansa näyttää tavalliselta konttorilta tietokoneineen ja kahvinkeittimineen, mutta tarkemmin katsottuna kahvinkeittimessä onkin rikkihappoa, ja huoneen nurkassa seisoo alasin.
Pöydällä on mitä mielenkiintoisemman näköisiä, korujen teossa käytettäviä instrumentteja sahoista, viiloista ja vasaroista luuppeihin, sormuspinnoihin ja pukinsorkkiin. Huoneessa on myös laite, joka poistaa metallihiomapölyä hengitysilmasta.
–Vehkeeni ovat aika perinteisiä, Visti esittelee.
Myös kultasepänalalle on kyllä tullut uutta teknologiaa. Koruja pystytään mallintamaan 3D:nä ja valuja 3D-tulostamaan. Laserhitsauslaitteella voidaan paljon hallitummin käsitellä ja muokata arvokkaita tai lämmölle arkoja kiviä sisältäviä koruja kuin vanhaan tapaan nestekaasulla, kun metalli ei lämpene niin laajalta alueelta. Kivien istutuksessa käytetään nykyisin apuna mikroskooppia, joka suurentaa jopa 60-kertaiseksi, kun perinteisellä luupilla näkee vain kolme kertaa suurempana.
–Kun kuulin niistä, ajattelin aluksi, että tuo nyt on ihan köppäästä hommaa, ja kyllä perinteisten välineiden ja silmälasien pitää riittää — mutta ikänäkö tulee, ja olen ajatellut hommata itsellenikin sellaisen.
VISTI ei ole juurikaan valmistanut koruja omaan vitriiniin, vaan 90 prosenttia niistä menee alan tukkuliikkeille, yrityksille ja jälleenmyyjille, pääasiassa timanttikorutukku Sandbergille.
Jatkossa hän haluaisi kuitenkin keskittyä enemmän yksittäisten ihmisten toiveiden mukaisiin tilaus- ja korjaustöihin.
–Yritykseni on pyörinyt samalla kaavalla vuosikaudet, ja ajattelin, että jotakin uutta olisi tehtävä. Olen kuitenkin 56-vuotias. Lämmitelty on tarpeeksi — nyt pitää yrittää näyttää kynteni ja tehdä vähän tilaustöitäkin, hän toteaa.
Hän näyttää esimerkkinä asiakkaalta saatua suvussa kulkenutta, satavuotiasta hopealusikkaa, josta hänen on tarkoitus tehdä rannerengas.
–Tilaus- ja korjaustyöt ovat mielenkiintoisia ja haastavia, ja haluaisin tehdä niitä enemmän. Onnistumiset ovat tuoneet lisää itseluottamusta.
Evijärvelle muuton taustalla oli myös halu haalia uusia asiakkaita uudelta paikkakunnalta.
–Miksi mennä merta edemmäs kalaan? Evijärvellä ja Järviseudun alueella olisi potentiaalia löytää uutta asiakaskuntaa.
Hänen tyttärensä opiskelee ammattikorkeakoulussa ja teki lopputyönään hänelle markkinointisuunnitelman.
–Kortesjärven, Kauhavan ja Härmien suunnista tulevat asiakkaat voivat tietysti kokea, että olen mennyt kauemmaksi heistä, mutta Kortesjärvellä on yhä Lotta (hopeaseppä Lotta Kukkola). Voin olla hyvillä mielin, etten ole jättänyt kauhavalaisia heitteille, sillä jos ihmiset eivät jaksa tulla tänne asti, palvelut hoituvat kyllä edelleen Kortesjärvelläkin, Visti naurahtaa.
HÄN kertoo, että alan yrittäjät tekevät muutenkin paljon yhteistyötä keskenään.
–Lotta ja minä kysymme usein toinen toisiltamme neuvoja, ideoita ja tsemppiä. Niinhän lääkäritkin tekevät, Visti nauraa. –Myös alan uudet laitteet, kuten laserhitsauslaite, ovat niin kalliita, ettei kaikkien kannata niihin investoida. Yksi hommaa sellaisen ja myy sitä palvelua muille. Pitää pyrkiä yritysten väliseen yhteistyöhön.
Samaan aikaan kilpailu alalla on silti välillä kovaa. Vuosi sitten hän joutui viimein opettelemaan mainostamaan itseään Facebookissa ja Instagramissa.
–Ennen työtä oli riittävästi, ja vähän pelättiinkin markkinointia. Jo turvallisuuden takia emme pitkään halunneet hirveästi levitellä tietoa siitä, että meillä on täällä kultasepänverstas. Mutta nykyään se on mennyt siihen, että itsestä on pidettävä ääntä, jotta sut löydetään. Alalla on paljon hyviä vaihtoehtoja, ja et pysy joukossa, ellet ole asialla, hän pohtii.
VIIMEISET viisi vuotta Visti on ollut yrityksen ainut työntekijä, kun hänen ex-puolisonsa siirtyi toiselle alalle.
Hän kertoo, että on ollut mukavaa keskittyä työntekoon nyt, kun lapset ovat varttuneet ja omakotitalokin jäi Kortesjärvelle. Pitkään elämä oli tasapainoilua perheen ja kodin ylläpidon ja yrityksen pyörittämisen välillä.
–Muutto on ollut mukava piristys. Töihin on ollut oikein kiva mennä.
Hän toivoo, että kiinnostuneet tulisivat rohkeasti tutustumaan hänen verstaaseensa, erityisesti jos heillä on korjaus- tai tilaustöitä mielessä.
–Kotitehtäväksi antaisin kaikille, että pitäisivät huolta koruistaan. Koruja kannattaa liottaa ja pestä lämpimällä vedellä ja hammasharjalla. Tarkistaa välillä vaikka neulaa apuna käyttäen, etteivät kivet liiku. Ja lopuksi: Kuntosalille ei kannata mennä sormuksien kanssa. Sormuksille käy huonosti rautaa nostettaessa.
