MUSIIKKIHARRASTUS on vienyt basisti Seppo Nuolikosken keikoille eri puolille maailmaa ja levyttämään huippustudioihin. Kortesjärveläissyntyinen Nuolikoski vietti lapsuudessa paljon aikaa isovanhempien luona Purmossa, josta musiikkiharrastus sai alkunsa.
–Maalla oli hyvä olla ja kasvaa, sieltä sai hyvät lähtökohdat. Soittoharrastus alkoi ennen kouluikää, kun vaari osti harmonin. Soitin korvakuulolta ja lauloin mukana.
Nuolikoski kävi soittotunneilla ja kahlasi Michael Aaronin pianokoulun kaksi ensimmäistä kirjaa läpi. Viidennellä luokalla hän totesi, että nyt riittää, ja lopetti soittotunneilla käymisen.
–Siinä meinasi loppua koko harrastus, kun meni soittohalut. Onneksi naapurin pojalla oli kotona rummut ja urut, heillä soiteltiin muun muassa Juicea ja Pelle Miljoonaa.
Musiikillisesti kaikkiruokainen Nuolikoski käy kuuntelemassa keikkoja ja seuraa aktiivisesti musiikkimaailman kehitystä. Hän on soittanut punkkia, bluesia, rockia, poppia, heavya ja countrya.
–Bänditouhut alkoi vasta kahdeksannella luokalla. Siihen asti harrastin aktiivisesti jalkapalloa. Futis jäi, kun musiikki vei mukanaan.
80-luvun Kortesjärvellä musiikkiharrastus oli aktiivista, bändejä oli useita monilla eri kokoonpanoilla ja nimillä. Nuolikoski mainitsee olleensa mukana muun muassa Papeross, Zeus, Pontiac Pilatus, Greenbeast ja Taxi -nimisissä kokoonpanoissa.
–Kokoonpanot vaihtelivat, välillä tuli uusia soittajia mukaan, mutta aika lailla samat soittajat siihen aikaan pyöri eri bändeissä. Alkuaikoina harjoiteltiin paljon ja tunnollisesti. Vaikka edellisenä iltana oli oltu Evijärven Nuorisoseuralla, bänditreeneihin lähettiin sunnuntaina kello 9. Soitettiin puoli kahteen, pidettiin reilu tunnin tauko ja jatkettiin iltamyöhään. Silloin oli into kova, luotiin hyvä perusta tekemiselle. Heti alussa syntyi itselle myös kipinä omien biisien tekemiseen, mikä on ollut soittamisen ohella merkittävä osa elämää.
Keikoilla Huippuvuorilla ja Tokiossa
MAAILMA on vienyt Nuolikoskea erilaisiin juttuihin. Peruskoulun hän kävi Kortesjärvellä, Evijärvellä lukion, jonka jälkeen jatkoi Vaasaan opiskelemaan Teknilliseen opistoon. Bändit ja kaverit oli kuitenkin Kortesjärvellä, joten viikonloput tuli yleensä vietettyä maalla.
–Joskus opiskeluaikoina mietin, että ryhtyisin kokonaan musiikin tekijäksi, mutta kävin kuitenkin koulun loppuun. Minulla on ollut hyvä tuuri työnantajien suhteen, aina on pystynyt sovittamaan aktiivisen musiikkiharrastuksen töiden lomaan. Hatunnosto heille.
Nykyään Nuolikoski soittaa Micke Björklöf & Blue Strip -kokoonpanossa. On soittanut jo -90-luvulta lähtien. Viime vuonna bändi julkaisi 30-vuotisjuhlan kunniaksi kahdeksannen levyn Colors of Jealousy.
–Micken kanssa tavattiin ensimmäisen kerran -80-luvun lopulla, kun olin kuskina Taxi-bändille. Yhteistyö Micken kanssa ei vielä alkanut, mutta parin kuukauden kuluttua päädyin Taxiin basistiksi. Bändin kitaristi Korven Jari kysyi heille basistiksi, kun edellinen oli lähtenyt opiskelemaan. Olin vähän soitellut treeneissä ja koulubändissä bassoa, mutta bassokamoja en omistanut. Uskaltauduin kuitenkin basistiksi ja sillä tiellä olen.
Taxi keikkaili reilut pari vuotta aktiivisesti, julkaisi singlen ja soitti lämppäribändinä muun muassa Latosaaren ja Halkosaaren lavoilla. Taxin jälkeen Salon Tapion kellarista alkaneen bändin pohjalle perustettiin Greenbeast ja Nuolikoski palasi kosketinsoittimien taakse.
90-luvun alkupuolella tiet Micken ja Jarin kanssa kohtasivat uudelleen, minkä seurauksena syntyi Tres Amigos -niminen akustisesti bluesrockia soittava kokoonpano, joka esiintyi muun muassa Nummirockissa ja Seinäjoella järjestetyssä W.O.M.A.D (World of Music, Arts and Dance) MaailmanKarnevaalissa. Bluesimpaan suuntaan menevälle bändille tuli pikkuhiljaa kansainvälisiä kuvioita mukaan äänitysstudioiden myötä. Ensimmäinen levy äänitettiin Kokkolassa ja Haaparannassa, jolloin bändin nimi vaihtui bluesgenreen tyypillisemmäksi Micke Björklöf & Blue Strip -nimeen.
–Levyn myötä keikkoja alkoi tulla enemmän ja yhtäkkiä oltiin monilla bluesfestivaaleilla soittamassa.
Keikkoja Micke Björklöf & Blue Strip on tehnyt Suomessa ja ulkomailla muun muassa Keski-Euroopassa, Huippuvuorilla ja Tokiossa. Levyjä on äänitetty Lontoossa, New Orleansissa, Walesissa ja Saksassa.
–Bändillä on ollut riittävästi nostetta ja nimeä, että tämmöisiä tilaisuuksia on ollut. Ilman Micken visioita ja sinnikkyyttä paljon olisi jäänyt tapahtumatta, nyt on muistona mielettömiä kokemuksia ja kohtaamisia.
Paluu musiikillisille juurille
TÄNÄ KESÄNÄ Nuolikoski sai palata alkupisteeseen ja juurille. Ensimmäinen varsinainen bändi Greenbeast kasattiin 30 vuoden tauon jälkeen esiintymään Entisten nuorten bändikatselmukseen Lappajärvelle. Uuden bändin, Sam Bernaux & Friendsin ensimmäinen kunnon keikka soitettiin Kortesjärvellä Ääniaalloilla-festivaaleilla.
–On ollut hienoa päästä takaisin alkuun ja kotikonnuille.
Sam Beranux & Friends on vaasalainen kokoonpano, jossa Nuolikoski soittaa Blue Stripin lisäksi.
–Kiva tehdä uutta, vähän erilaista musiikkia. Tässä on enemmän countryvivahteita ja roots-vaikutteita.
–Musiikki on ollut kantava ja antava voima lapsesta asti. Elämässä kun on ylä- ja alamäkiä, niin musiikki vie toiseen maailmaan, jossa on omat lainalaisuutensa. Kaikki muut jutut unohtuu. Sitä voi sukeltaa musiikin maailmaan ja sieltä uusiin ulottuvuuksiin, Nuolikoski pohdiskelee.
Micke Björklof & Blue Strip soittaaSeinäjoen Rytmikorjaamolla 28. syyskuuta Blueskorjaamo-tapahtumassa.
