PALASIN kaupasta Ammesmäentietä pitkin, kun auto pysähtyi kohdallani ja rouva tuli ulos. Hetken kuunneltuani totesin, että tässä on nyt Ilmielävä Turisti. Tiedättekö, sellainen ihminen, joita täkäläiset kunnat kaksin käsin hamuavat?
Rouva kysyi minulta, miten sinne Ammeskalliolle pääsee. Mistä se tie oikein lähtee? Viittoilin avuliaasti muutaman sadan metrin päähän vasemmalle. Sieltä se tie menee. Ja sitten oli se paikka mikä se nyt oli, oliko sinne kymmenen kilometriä, hän vielä kysyi.
Selitin, että Ammeskalliolle on kaksi ja puoli kilometriä ja edestakaisin siitä tulee viisi kilometriä. Ja tie on merkitty ihan mukavasti. Tai no joo, nyt siitä on kaadettu puita ja niillä kohdin tiestä eroaa merkitsemättömiä uria, joiden kohdalla ei ole kylttejä, mitä väylää pitkin pitäisi jatkaa. Tätä en viitsinyt kertoa rouvalle, kun ajattelin, että säikähtää vielä.
Rouva kyseli uudelleen sen kymmenen kilometrin perään, jota en ollenkaan tunnistanut. Googlasin löytääkseni kohteen. Teksti sanoi, että Ammeskalliolle on 2,6 kilometriä ja halutessaan voi jatkaa Vanhavuorelle saakka, jolloin reitin kokonaispituus on 7 kilometriä. Eli ei 9,6 vaan yhteensä seitsemän kilometriä.
SIVUSTO tarjosi myös googlen kartan. Kun sitä suurensi, näkyi lähtökohta, mutta ei sitten mitään muuta. Karttaan ei ollut merkitty sen kummemmin Ammeskalliota kuin Vanhavuortakaan. Ja muistini mukaan Ammeskalliolla on viitta myös Övermarkin suuntaan. Siitä tässä kohtaa ei puhuttu mitään.
Sen sijaan sanottiin, että reitti ei sovellu lastenvaunujen kanssa liikkuvalle.
Mutta jos hoksaa googlata itakyla.fi-sivun, sieltä löytyvät ulkoilureitistöt ja – voilá – siellä on google mapsin avulla luotu kartta, johon joku ystävällinen sielu on merkinnyt nämä reitit. Tämän sivun löysin vasta kun rouva autoineen oli kadonnut näköpiiristä. Ja olin lähestulkoon ryhtynyt toivomaan, että ei nyt menisi eksymään sinne Ammeskallion-Vanhavuoren välille ilman karttaa.
Tämä rouva siis oli aito Turisti, joka oli ilmeisesti Herra Miehensä kanssa liikkeellä ulkoilumielessä Itäkylässä. Ihan ulkomailta eli Kauhajoelta tai jostain.
SILLOIN tuli mieleeni myös Hernesniemen latu Lappajärvellä. Sielläkin olen ihmetellyt kylttien sijoittelua. Ladun merkki on ennen risteystä, jolloin se voi tarkoittaa jokaista risteyksen jälkeisestä kolmesta reitistä. Luulisi, että talvella olisi helppo vain seurata latua, mutta kun latujakin menee useampaan suuntaan, ei vain yhtä.
Ymmärrän, että minulle tässä kohtaa pyöritellään silmiä, että ne naiset ei sitten ymmärrä itsestään selviä asioita.
No ei varmaankaan. Toisaalta ne naiset voivat olla niitä Turisteja, joita toivotaan tuomaan eurojaan kuntaan. Kun Itäkylässäkin tapasin ihan ilmielävän Turistirouvan.
Niitä varten kannattaisi merkitä kaiken maailman reitit idioottihelpolla tavalla niin että ne löytyvät, jos vähän sinnepäinkään osuu googlaamaan.
Ja kauniiksi lopuksi vielä se, että olisi hyvä niihin paikkojen nimiin liittää osoite. Aina joskus nimittäin paikalle voi osua joku Turisti, joka ei tiedä, minne ollaan menossa, jos sanotaan, että ”siitä Eevaltin talon kohalta käännyt vasemmalle ja ajat kakssataa metriä niin se on kohta sen mäinnyppylän takana”.
Tämä tällä erää turismin kehittämisestä alueella.
