”OLE terve, pelto, olet synnyttänyt sata kimppua ruista. Tule meille, alan mestari, emme loukkaa sinua. Ruis kerättiin, sidottiin, laitettiin nippuihin. Ne ovat kuin kukkia, ne ovat kuin tähtiä.” Tällaisia kappaleita seurasi obzhynky eli sadonkorjuurituaali.
Iljan juhlan jälkeen alkaa obzhynnyi – viljasadon valmistuminen, rituaalilaulujen jälkeen. Perinteisesti sitä vietetään elokuussa. Itse sadonkorjuuprosessi saadaan päätökseen korjuun kanssa, ja se jaetaan kolmeen vaiheeseen: sadonkorjuun alku, sadonkorjuu ja sadonkorjuun loppu. Puinti aloitettiin viimeisestä korjatusta lyhteestä, jota paikoin kutsuttiin “spasovaksi”.
Peltoon jää nippu korjaamatonta viljaa, tähkäpäät käännetään tästä lyhteestä maahan. Pojat ryömivät niiden alle, “jotta heidän selkäänsä ei sattuisi kokonaiseen vuoteen”. Uskotaan, että peltohenget löytävät suojan tästä viimeisestä pellon tähkäterästä. Uskotaan myös, että maissin viimeinen tähkä säilyttää pellon tuottovoiman seuraavaan vuoteen, joten sen murtamisen ja sitomisen pitäisi edistää tämän voiman siirtymistä maahan. Paikoin on säilynyt tapa, jonka mukaan töiden jälkeen väsyneet työntekijät kiertävät sänkiä ja paaleja sanoilla: “Рelto, pelto, anna minulle voimani takaisin!”, tai: “Pellot, pellot! Antakaa leipää ja voimaa!” Aloitettuaan työt pellolla isoäiti sanoi: “Herra Jumala, auta minua hellästi, jotta saan työt valmiiksi mahdollisimman pian.” Peltotyön jälkeen isoäitini heitti aina palan maata ja sanoi: “Kiitos Jumalalle, että annoit minulle terveyden työhön, ja sinä, pelto, palauta voimani”. Kuitenkin jo 1800-luvulla talonpojat eivät enää harjoittaneet tätä tapaa maagisiin tarkoituksiin, vaan viihteen ja perinteen vuoksi.
LOMAN ja hyvän sadon pääsymboli on nippu ruista tai vehnää ja tietysti tuoksuva leipä. Viimeisistä tähkistä kudottu seppele laitetaan parhaan niittokoneen päähän ja viimeisellä kauniilla lyhteellä mennään isännän pihalle laulaen rituaalilauluja. Tämä seppele ja nippu säilötään huolellisesti ja niistä saatu vilja lisätään jyviin, joilla talvipellot kylvetään syksyllä. Portillaan omistaja kutsuu obzhinka-lomalle, joka päättyy musiikkiin ja hauskanpitoon. Laulut ylistävät työläisiä, kuulostavat juhlallisilta ja ovat täynnä allegorista runoutta: seppele on kuin aurinko, kuin kulta, helmiin kääritty, loistaa kuin tähti; viljan leikkaajat muistuttavat omistajia herkuista – he ansaitsivat sen tunnollisella työllä.
Neuvostokaudella taloudellisten menetelmien muuttuessa sadonkorjuuseremonia unohdettiin lähes kokonaan. Se on kuitenkin osittain säilynyt useilla Ukrainan alueilla ja sitä on vietetty tähän päivään asti. Obzhynok-riitti luodaan uudelleen erilaisilla etnofestivaaleilla tavoitteena säilyttää, kehittää ja popularisoida ukrainalaisten kulttuuria ja perinteitä.
Svitlana Zubenko
