Kaksivuotias huudahteli pelloilla näkemilleen lehmille. Karjaa oli joka talossa; Timoharjussa, Ahopellossa, Rauhalassa ja Niemessä. Vanhan maalaistalon portailla istui suunnilleen rippikouluikäinen poika kilttiä Niilo-kissaa silitellen.
–Äitis on navetassa ja isäs meni rantaan, poika sanoi, opetettu niin.
Lapset kirmasivat pihasta naapuriin katsomaan Bertan lampaita. Isäntä nousi rantamäkeä painava säkki olallaan. Hän laski kantamuksen maahan ja kehotti lapsia tulemaan katsomaan. Apulantasäkissä oli kymmenkunta kuparikylkistä lahnaa. Emäntä tuli navetasta ja totesi, että se oli sitten tuomilahnojen aika. Muisteli, että 1800-luvulla seurakunta pyysi pappia kieltämään kirkonkellojen soiton lahnan kutuaikana, jotta se ei häiriintyisi.
Volkkarimies sanoi, että kalaruuan vuoksi Evijärven ja Lappajärven hiihtäjät olivat sotien jälkeen muita väkevämpiä ja hallitsivat sen vuoksi Etelä-Pohjanmaan maakuntaviestiä. Lahnan valmistus ruuaksi ei suuria taitoja vaatinut. Isännän mukaan ei silti tarvinnut mennä kuin vähän Keski-Pohjanmaan puolelle, niin näitä taitoja ei osattu.
–Minkälaisia sihtisuita ne halsualaisetkin ovat, kun lahna ei kelpaa ruotojen takia, hän tokaisi.
Miehet menivät tupaan ja lapset seurasivat perässä. Vakioveikkausrivin teko alkoi laittamalla Oulun Palloseura ja Sepsi-78 varmoiksi. Heinäkuussa alkavista Moskovan olympialaisista he puntaroivat Antero Purasen ja Jarmo Övermarkin mitalimahdollisuuksia.
Hauskanpuheinen isäntä oli satojen muiden viljelijöiden tavoin vienyt traktorin peräkärryllisen kiviä Niskaan Lappajärven patokapinassa kahta vuotta aiemmin. Hän omisti kettuja ”kolhoositarhalla”, ojitti ja lannoitti kitumaistaan hyväpuustoisia turvekankaita ja kynti peltonsa rantaan asti. En häntä silti näkisi konnan roolissa Pohjanmaan Helmen likaamisessa. Niin kuin muuttohaukalla on siivet, omassa kylässään maaseudun mies tekee sen minkä voi tai muuttaa pois.
Isännän lahjoittama lahna laitettiin Vaasa-lehteen käärittynä auton etuluukkuun. Sovittiin, jotta jos vakiossa tärppäisi, niin veikkausporukalla lähdettäisiin Tampereelle saunaan. Nasu-pystykorva haukkui ja hyppi narun päässä läksiäisiksi.
Volkkarimies mies sytytti autossa tupakan. Hän ihmetteli, miksei isäntien mieleen koskaan tullut, että apulantasäkistä voi imeytyä kalaan haitallisia aineita. Kolme nahistelevaa lasta istui tyytyväisenä takapenkillä, hengitti tervaa, häkää, nikotiinia ja tuhansia muita tupakansavun kemiallisia aineita. Kotona vaimo piti miehensä joutavana pikkumaisuutena huolta apulantasäkin kemikaaleista. Rempseästi hän perkasi kalan niin kuin Ahvenniemessä oli aina tapana ollut
Lahnan savustusohje oli seuraavanlainen. Neljä isoa lahnaa pidetään suolassa yön yli. Ennen savustamista rapsitaan liiat suolat pois. Kalat nostetaan uuniin. Suolavesi otetaan ajoittain kallistamalla pois niiden mahaontelosta. Pientä leppätulta pidetään uunin alla ja lämpötila alle 80 asteessa. Savustukseen menee aikaa noin kolme tuntia. Lahnat ovat kypsiä, kun mahaontelosta valuva vesi on kirkasta ja sitä tulee enää niukasti.
Tapani Tyynelä
