LEHTIMÄELLÄ on taas vietetty Ränkiviikkoa, tänä vuonna peräti kahdeksan päivän ajan. Ohjelma oli runsas ja monimuotoinen. Tänä vuonna juhlittiin kahdeksattatoista kertaa, ja arvioiden mukaan tehtiin yleisöennätys.
Järviseudun Sanomat pistäytyi Hermannin-päivän kahveilla kuulemassa tarinoita monipuolisesta kuntaelämän vaikuttajasta Herman Arolasta (1885–1946). Vähän oli puhetta toisestakin Hermannista, Herman Mattisesta.
Kahvitilaisuuteen oli saapunut kokoustilan täydeltä aktiivisia kuulijoita seuraamaan Annikki Ojalan esitelmää. Yleisöä kehotettiin täydentämään tarinaa, ja mielenkiintoisia yksityiskohtia saatiinkin kuulla monelta taholta.
ELÄMÄNTYÖNSÄ englanninopettajana tehnyt Annikki Ojala kertoili muistoja Herman Arolasta, isoisästään. Ojala on parin vuoden ajan työstänyt aihetta, ja tavoitteena on julkaista Arolan elämäkerta vuonna 2025.
–Materiaalia on paljon ja työtä samoin, sanoo Ojala.
Herman Arolan lapsuus oli vaikea. Isä kuoli Hermannin ollessa vain poikanen. Tästä syystä hän lähti leivän hankintaan 12-vuotiaana Hintsan kylältä Lehtimäeltä Ylihärmään noin 100 kilometrin päähän kävellen.
Työpaikka löytyi, ensin paimenpoikana, sitten uittomiehenä ja renkinä. 1900-luvun alkuvuosina noin kaksikymmentävuotias Herman lähti Amerikkaan, jossa hän viipyi kaivostyötä tehden pari vuotta, ansaiten ja säästäen rahaa. Palattuaan hän osti maapalan ja löysi vaimon Ritalan talosta, jossa oli ollut renkinä. Pariskunta sai kolme lasta, mutta puoliso kuoli. Toisen vaimonsa kanssa Arola sai kaksi lasta.
HERMAN AROLA oli herastuomari ja aktiivinen kunnallismies, josta kuultiin meheviä tarinoita tilaisuuden kuluessa.
Kerran hän oli mennyt sikoja salvamaan kylälle. Työn tuoksinassa toisen talon emäntä tuli kysymään, voisiko Arola hoidella saman tien heidänkin possunsa. Kyllä se vain sopisi, vastasi Hermanni. Ongelma oli vaimoihmisen mukaan se, että talossa ei ollut koppaa, jonne pistää possu kuljetuksen ajaksi. ”Kai teillä pata on? Laittakaa porsas pataan ja tuokaa se tänne”, kuului selkeä ohje. Näin ylimääräinen porsaskin tuli hoideltua.
Arola oli monipuolinen henkilö. Vuonna 1939, juuri talvisodan alla, ilmestyi hänen kirjoittamansa kirja Lehtimäen asukkaita. Saavutus on kunnioitettava, kun tiedetään, että Arola oli oppinut lukemaan kiertokoulussa ja käynyt kansakoulua kolme vuotta.
Kunnallisissa tehtävissä hän oli mukana lukemattomissa lautakunnissa ja toimi kuntakokouksen esimiehenä sekä valtuuston ja kunnallislautakunnan puheenjohtajana. Aikalaiset kertoivat hänen olleen taipuvainen filosofisiin pohdintoihin. Musikaalinenkin hän oli, soitti viulua ja harmonia ja johti kuoroa. Hän oli myös eläinten hoitaja ja välskäri.
–Miten surkeista olosuhteista nousi esiin tällaisia erityislahjakkuuksia, pohdiskeli eräs tilaisuuden osallistujista.
Filosofinen musiikin harrastaja, kunnallismies ja sikojen salvaaja. Monipuolinen mies tämä Herman Arola. Keskustelutilaisuuden ja elämäkerran arvoinen mies.
