LUOTUAAN ihmisen Jumala siunasi sen ja sanoi ”ottakaa maa valtaanne”. Tämä tapahtui ennen syntiinlankeemusta. Silloin puhuttiin myös siitä, kuinka Jumala loi heidät omaksi kuvakseen. Vaan mitenkäs kävikään? Synti turmeli kuvan (ihmisen) ja luotu maa joutui kaiken turmeluksen valtaan. Jumala alkoi miettimään, mitä minä teen ihmiselle, joka on langennut syntiin näin pahasti, ettei siinä enää näkynyt minun kuvaani.
Jumala päätti hävittää ihmiset ja kaiken muun mitä oli luonut ja palauttaa siihen tilaan, jossa planeetta oli ennen luomistyötä. Luoja löysi yhden ainoan perhekunnan, joka eli lähellä Jumalaa eikä se ollut mikään sattuma, kun Herra puhui Nooalle. Nooan suvusta sen verran, että kaikki sen ennen eläneet ihmiset olivat säilyttäneet yhteyden Jumalaan. Suvussa oli profeetta, joka oli ennustanut tulevan hävityksen ja sai Nooan vakuuttuneeksi, että näin tapahtuu ja ryhtyi rakentamaan arkkia. Työ alkoi, kun Jumala määräsi miten se on tehtävä. Kauanko arkin rakentaminen kesti, sitä ei Raamatussa sanota, mutta vuosikymmeniä siinä meni. Sekin kertoo lujasta uskosta, joka lopuksi pelasti Nooan ja perhekunnan. Sanotaankin Raamatussa, että ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle.
Vedenpaisumuksesta voi sanoa, että siitä on myös todisteet maankuoressa. Valtava paino ja lämpö, jonka vedenpaisumus sai aikaan, muodosti eloperäisestä aineesta öljytaskuja maan kuoreen. Ilman vedenpaisumusta ei olisi öljyä eikä kivihiiltä maankuoressa. Vedenpaisumus on totta siinäkin mielessä, että öljyt ja hiilet ovat uusiutumattomia lähteitä. Tarvittaisiin uusi vedenpaisumus, että tulisi uutta öljyä. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska Herra on luvannut, ettei maapalloa hävitetä vedenpaisumuksella. Se kyllä tuhoutuu, mutta ei näin.
Mitä tapahtui Nooan jälkeen? Nooa sai kaikki samat lupaukset kuin ensimmäiset ihmiset, sillä erotuksella että Nooa ei saanut enää lupausta ottaa se valtaansa. Maa oli joutunut kiroukseen tottelemattomuuden tähden. Miten Herra sen ilmaisi (1. Moos 6:3): “Minun henkeni ei vallitse ihmisessä ikuisesti, koska hän on vain lihaa.” Ei suinkaan tarkoita kaiken loppua, vaan ainoastaan tätä “lihassa” elettyä aikaa. Jumalahan nimenomaan puhuu iankaikkisuudesta. Liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa. Vanhasta ihmisestä ei enää tullut taivaskelpoista. Siksi Jeesus sanoikin Nikodeemukselle: “Totisesti totisesti joka ei uudesti synny ylhäältä ei voi päästä Jumalan valtakuntaan sisälle.
Yksikään kirkkokunta, yksikään herätysliike yksikään ihminen ei voi toista ihmistä uudestisynnyttää. Sen tekee vaan ja ainoastaan Jumala (1.piet.1:23): ”Tehän olette uudestisyntyneet, ette katoavasta siemenestä vaan katoamattomasta.” Jumalan eläväksi tekevän ja pysyvän sanan kautta. Pietari oli itse todistamassa helluntaipäivänä, kun näin tapahtui: kun Pyhä Henki saarnatun sanan kautta teki heidät syntiseksi.
Samassa saarnassa Pietari muistuttaa henkilökohtaisesta parannuksen teosta. Vaikka kuulijoita oli paljon, kukin heistä teki oman henkilökohtaisen ratkaisun ja ottivat Jeesuksen elämänsä herraksi ja vapahtajaksi. Matkalla me oomme, mutta matka voi loppua lyhyeen. Sitä kestää vain muutama kymmenen vuotta ja sitten alkaa kadotus, joka ei ole ainakaan Jeesuksen tahto, koska hän tuli etsimään ja pelastamaan mikä kadonnut oli. Matka voi myös jatkua täältä ikuisuuteen ja tie perille kirkastuu kirkastumistaan aina sydänpäivään saakka.
Heino Tervanen
