KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTIN tutkija Ilkka Kolehmainen on kirjoittanut: ”Hautalan talo oli ei vain Evijärven, vaan koko Etelä-Pohjanmaan järviseudun musiikin, erityisesti kansansoiton keskus. Siellä kävivät oppia saamassa, antamassa ja muuten vain musisoimassa niin tutut kuin tuntemattomaksikin jääneet pelimannit.”
Hautalan talossa Evijärven Lahdenkylässä asui Iivari Hautala (1897–1959), itseoppinut kansanmuusikko sekä myöhemmin maineikas pianon- ja urkujenvirittäjä. Useita instrumentteja hallinnut Iivari harjoitteli viulullaan kunnianhimoisesti päivittäin asteikoita kuin klassisen musiikin soittaja. Iivarin puoliso Lempi (o.s. Pietilä) oli myös musikaalinen. Hän oli syntynyt Amerikassa ja toi sieltä mukanaan lauluja, joita esitti Evijärvellä sisarustensa kanssa. Lempi oppi nopeasti säestämään Iivarin viulunsoittoa harmoonilla, ja pariskunta kävi yhdessä keikkamatkoilla moottoripyörällä soittimiensa kera.
Tähän musiikintäyteiseen kotiin syntyi tytär Kaisu vuonna 1933. Jo 8-vuotiaana hän alkoi säestää isäänsä harmoonilla. Kaisun varsinainen musiikkiura alkoi kuitenkin vasta, kun Iivari-isä ja muut tunnetut lähiseudun viulistit olivat kuolleet. Nyt jonkun piti opetella soittamaan melodiaa, ja Kaisu opetteli tekemään sen harmoonilla. Toki häneltä sujui soitto myös viululla, haitarilla ja kitaralla.
Soittoa kaasulamppujen valossa
SOTIEN jälkeen alkoi tanssikulttuurin nousukausi, ja pelimannimusiikki jäi pitkäksi aikaa sen varjoon. Kaisulla riitti kuitenkin soitettavaa, sillä paikallisia kotiseututilaisuuksia kansanmusiikkeineen oli runsaasti. Kaustisen musiikkifestivaalit olivat tietysti vuoden kohokohta, ja niissä Kaisu oli mukana ensimmäisistä 1968 festivaaleista alkaen melkein joka vuosi. Eteläpohjalaisissa Speleissä kierrettiin pitkin maakuntaa, ja kruunuhäitä Kaisu on soittanut useita kymmeniä.
–Vuonna 1945 olivat ensimmäiset kruunuhääsoittoni vanhalla Alapään Nuorisoseuralla, kaasulamppujen valossa soitettiin kun ei sähköjä vielä ollut. Nuorisoseuralle piti saada katto pään päälle, ja kruunuhäiden pääsymaksuilla sitä rahoitettiin.
Alapään Nuorisoseuran tansseissa tuli myöhemmin vastaan entinen lapsuudenystävä, Pentti Försti, ja nopeasti roihahtanut lempi vei parin avioon vuonna 1956. Lapsia syntyi neljä: Riitta, Kari, Jouko ja Johanna. Tiemestarina toiminut Pentti oli tärkeässä roolissa musikaaliselle perheelleen: ”kuljettamassa, kannustamassa ja kustantamassa” kuten hän itse sanoi. Tuohon aikaan ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että aviomies antaa vaimolle täydet mahdollisuudet panostaa taiteelliseen toimintaansa.
Lapset elivät musiikin ympäroiminä
KOTIÄITINÄ Kaisu hoiti neljää lasta, mutta etsi aikaa harjoitella aina monta tuntia ennen esiintymisiä.
–Kerran piti Lappajärvelle ottaa lapset kruunuhäihin mukaan kun ei kaitsijaa löytynyt, siellä yöpyivät teltassa, Kaisu muistelee.
Förstien lapset ovat eläneet musiikin ympäröiminä kuten Kaisu itse lapsuudessaan.
Kaisun pieni, vihreä matkaharmooni on valmistettu vuonna 1927.
–Se on Anderssonin urkutehtaalta Pännäisistä, kertoo Kaisu.
Kevytkuorisessa harmoonissa on kaksi urkukertaa, ja se soi kovalla äänellä – hyödyllinen ominaisuus soolosoittimelle! Sama harmooni oli aikanaan jo Lempi-äidin käytössä, ja toimii edelleen, vaikka onkin vaatinut jo hiukan peruskorjausta.
Lukihäiriöstä kärsivän Kaisun vahvuutena on ilmiömäinen kappaleiden ja pitkienkin sanoitusten muisti. Hautalan kotitalossa kävi runsaasti soittajia ympäri Suomen, ja jokainen toi musiikkia tullessaan – päähän painettavaksi. Vuonna 2019 Tallarit -yhtyeen pitkäaikainen harmooninsoittaja Timo Valo nuotinsi tuosta kaikesta jäävuoren huipun: 30 kappaletta Kaisun keskeisestä ohjelmistosta. Tunnettu viulisti ja kansanmusiikin opettaja Mauno Järvelä kirjasi ylös Kaisun tarinat kappaleiden takaa, ja niin syntyi nuottikirja Tuhannen Riemun Harmooni.
KAISU FÖRSTI sai mestaripelimannin arvonimen ensimmäisenä naisena vuonna 1980. Hän on kehittänyt omanlaisensa tavan soittaa harmoonia melodiasoittimena, ja hän on nykyään esikuva Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla siinä missä isänsäkin. Sibelius-Akatemian opiskelijoita on käynyt Kaisun kotonakin oppia saamassa.
Mikä on mestarin mieleenpainuvin esiintyminen?
–Se oli Kaustisella 90-luvun alkupuolella. Soitin ensiesityksenä potpurillisen haastavia, vähän erilaisia kappaleita harmoonisoolona: Irja, Eldankajärven jää, Tico Tico, Sä kaunehin oot ja Näinä päivänä. Yleisöä oli täysi katsomo ja sain melkoiset aplodit, Kaisu hymyilee.
Kaisu Huhtala
