VIIME aikoina vimpeliläislähtöisen, Jalasjärvellä asuvan Aulis Harjun, 84, ajatukset ovat olleet tiiviisti lapsuuden Lakaniemessä. Harju viimeistelee muistelmateostaan Aulis – Sotaorpo Vimpelistä.
–Se perustuu yhden pienen ihmisen kuulemaan ja näkemään, Harju kuvailee.
Muistojen lisäksi teemoina ovat kirjan nimen mukaisesti sotaorpous sekä 1940- ja 50-lukujen Vimpeli, erityisesti Lakaniemi. Kirja päättyy papiksi valmistumiseen.
–Kylässä oli silloin 43 taloa, joiden kaikkien asukkaista olen kirjoittanut riimit, jotka tulevat kirjaan. Tunsin kaikki ne ihmiset.
Teosta varten hän haluaisi saada isänsä Uuno Harjun ja Fanni Ottilia Uusipaikan sisarusten ja heidän jälkeläistensä syntymäajat ja tietoja heistä.
–Tavoitteena on saada myös nimi ja syntymäaika kaikista 1940-1950 Lakaniemessä syntyneistä. Toivon, että he, joilla tällaisia tietoja on, ottaisivat yhteyttä ja avustaisivat näin hankkeessani. Odotan yhteydenottoja 24. heinäkuuta mennessä.
–Kerrottuani kirjasta nykyisille ja entisille lakaniemisille olen saanut paljon positiivista palautetta ja kannustusta. Kirjan myötä nuorempikin sukupolvi saisi tietoa niistä ajoista, paljon on 1940–1950-lukujen tietoa ja elämää jo kadonnut ja unohtunut.
Harju on käyttänyt apuna paljon Pyhä-Paavon sukukirjaa. Hän selvitti Suomen sukututkimusseurasta, millaisia rajoituksia lainsäädäntö asettaa tietojen julkaisulle.
–Sieltä kerrottiin, että suku- ja historiatutkimus katsotaan oikeutetuksi syyksi kerätä materiaalia, eikä sen keräämiseen tai julkaisemiseen tarvita lupaa, mutta luonnollisesti tällaisessa käytetään vain aiheen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Arkaluontoisia tietoja, kuten uskonnollinen tai poliittinen vakaumus, terveydentila ja ammattiliittotoiminta, saa julkaista rajoitetusti eli vasta 50 vuotta henkilön kuoleman jälkeen. Elävien osalta noudatetaan samoja periaatteita, mutta lisäksi heitä on pyrittävä informoimaan, että heitä koskeva henkilörekisteri on kerätty, ja että sitä käytetään mahdollisen julkaisun pohjana.
Kirja saadaan painoon mahdollisesti jo syksyn aikana.
Sotaorvosta tuli rovasti
AULIS Harjun isä Uuno oli Lapin sodassa pioneerina ja jäi armeijan palvelukseen puusepäksi: sodan jälkeen rakennustaitoisille oli tarvetta. Hän sairastui munuaismyrkytykseen ja kuoli sotilassairaalassa lokakuussa 1945. Fanni-äiti ja Aulis palasivat Ylitorniolta Lakaniemeen. Äiti oli oikeutettu sotalesken eläkkeeseen. Aulis Harju on ollut mukana Kaatuneiden Liiton toiminnassa 1970-luvulta saakka, puheenjohtajanakin, nyt kunniapuheenjohtajana ja hallituksen varajäsenenä.
Elämä vei Harjun opiskelemaan teologiaa ja pappisuralle. Pihtiputaalla vietettyihin vuosiin mahtui poliisisurma, jonka uhrien leskiä Harju kävi tapaamassa. Vuodesta 1971 Harju toimi Jalasjärvellä ja jäi eläkkeelle rovastina, mutta on toiminut sen jälkeenkin reilussa kymmenessä seurakunnassa, muun muassa Vimpelissä.
Perheeseen kuuluvat Marja-vaimon lisäksi kolme lasta: Timo, Esa ja Paula, sekä kolme lastenlasta.
Elämä on ollut kansainvälistä, sillä perheessä on asunut monia vaihto-oppilaita. Pesäpallo on lähellä Auliksen ja Marjan sydäntä: Saarikentälle tullaan kesäisin aina, jos mahdollista.
–Kalevan kierros -harrastus on jäänyt, kun liikkuminen on mennyt hankalaksi. Taidan olla 129 suorituksellani Etelä-Pohjanmaan maratontaulukon kärjessä, Harju kertoo.
