VIMPELILÄISET Tiina Koivukoski, Jenni Lassila ja Janina Männikkö aloittivat opintonsa Helsingin yliopiston eläinlääketieteen tiedekunnassa samaan aikaan, kuusi vuotta sitten. Kaikille heille eläinlääkäriksi opiskeleminen oli iso unelma, jonka eteen oli tehty töitä jo ennen oppilaitoksen ovien avautumista. Nyt kesäkuussa he saivat tutkintotodistuksensa ja ruusut eläinlääkäreiksi valmistumisen johdosta.
Kerroimme naisten opintojen aloituksesta vuonna 2018 julkaistussa jutussa
–Yliopiston aikana on kasvettu nuorista aikuisiksi, itsenäistytty, löydetty uusia ystäviä, nykyisiä ja tulevia kollegoita. On pidetty hauskaa ja opiskeltu ahkerasti, luotu muistoja, joita tulee vielä monta kertaa ikävä. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä saada yksi urakka päätökseen, kuvailee Jenni Lassila opiskeluvuosia.
–Paljon on pitänyt tehdä hommia, että on oppinut tarvittavat tiedot ja taidot opiskelujen etenemisen ja valmistumisen eteen, jatkaa Janina Männikkö.
–Tiiviin opiskelun vastapainona on ollut opiskelijaelämää esimerkiksi järjestötoiminnan muodossa. Koen arvokkaana elämänkokemuksena, että on saanut asua isommassa kaupungissa, vaikka opiskelujen päättyessä keväällä olikin mukavaa palata Etelä-Pohjanmaalle, Tiina Koivukoski toteaa.
Yhdessä eteenpäin
Sillä, että kaksi ystävää ja tuttua aloitti opinnot samaan aikaan, oli suuri merkitys.
–Olimme osa yhteistä kaveriporukkaa ja tiivisti toistemme kanssa tekemisissä. Meitä kutsuttiin ystävien toimesta usein tuttavallisesti Team Vimpeliksi. Viidennen vuoden aikana olimme osa samaa klinikkaryhmää, jossa kiersimme eläinsairaalassa oppimassa käytännön taitoja. Opintojen loppuun asti herätimme ihmetystä ja hilpeyttä, kun meidän kuultiin olevan samalta kylältä kotoisin, Lassila kertoo.
Ystävyys ja yhteydenpito jatkuvat edelleen.
Opiskelijoina he ovat sitä ikäluokkaa, joka näki ja koki etä- ja hybridiopetuksen tulon yliopistoihin koronapandemian myötä.
–Pidin siitä, että pandemian aikana tiedekunta alkoi hyödyntää enemmän hybridiopetusta, mutta välillä olisin toivonut enemmän läsnäoloakin, niin olisi nähnyt enemmän opiskelijakavereita, Männikkö toteaa.
Vaikka luennot järjestettiin pääosin etänä, pakolliset läsnäoloa vaativat harjoitukset toteutettiin kuitenkin pienryhmissä.
Kunnaneläinlääkärin työsarkaan käsiksi
KÄYTÄNNÖN työhön opiskelijat pääsivät Yliopistollisen eläinsairaalan yksiköissä: hevos-, tuotantoeläin- ja pieneläinsairaaloissa. Kunnaneläinlääkärin työhön tähdännyt Jenni Lassila vietti paljon myös ylimääräistä aikaa tuotantoeläinsairaalalla syventyen muun muassa nautojen sairauksiin, terveydenhuoltoon ja utareterveyteen.
–Olen tehnyt sijaisuuksia Järviseudulla ja Keski-Suomessa, mistä minut tälläkin hetkellä löytää. Tulevaisuudensuunnitelmana on tehdä sijaisuuksia kunnaneläinlääkärinä. Haaveilen myös ajoittain erikoistumisesta. Minulla on toistaiseksi vielä koti Helsingissä, mutta olen nauttinut erilaisten potilaiden ja eläinten hoitamisesta, mitä kunnaneläinlääkärin työ juurikin tarjoaa.
Tiina Koivukoski on tehnyt viime vuonna ja tänä vuonna sijaisuuksia Etelä-Pohjanmaan alueella.
–Tällä hetkellä kiinnostus on kuntapraktiikassa, mutta en sulje pois vaihtoehtoa, että tekisin myös muunlaista työtä jossain vaiheessa.
Janina Männikön kiinnostus on edelleen, samoin kuin opiskelujen alkaessa, sairaala- ja klinikkamaailmassa, mutta myös kunnaneläinlääkärin työ on mieluista.
–Ehkä sitten tulevaisuudessa, kun ei jaksa viikoittaisia päivystyksiä, voisi mennä klinikalle töihin, hän naurahtaa.
Männikkö tehnyt töitä sekä Etelä-Pohjanmaalla että Savonlinnassa.
–Mielestäni on kiva käydä tekemässä töitä eri paikoissa, niin näkee erilaisia käytäntöjä ja vaihtelevaa potilasmateriaalia.
Opintojen aikana opiskelijoille avautui eläinlääkäreiden laaja työkenttä: potilastyön lisäksi eläinlääkärit työskentelevät muun muassa ruokaturvallisuuden parissa sekä asiantuntijatehtävissä.
Vimpeliläiset eivät eläinlääketieteen opiskelijoiden joukosta katoa, vaikka kolmikko valmistuukin. Syksyllä samassa opinahjossa aloittaa Janinan sisko Jemina.
