PYHÄN KOLMINAISUUDEN päivää Ukrainassa vietetään 23. kesäkuuta. Se on valtion vapaapäivä ja samalla yksi 12:sta suurimmasta juhlapäivästä kirkkokalenterissa. Kolminaisuus on symbolisen merkityksensä ja runollisuutensa puolesta yksi suurimmista vuosittaisista juhlapäivistä. Vanha nimi on Vihreitä Lomapäiviä, muinainen kasvillisuuden kultti (kolminaisuuden päivänä on yleinen tapa koristella koteja vehreydellä). On edelleen monia riittejä, jotka yhdistävät kansanperinteen kristinuskoon. Nykyään juhlassa yhdistyvät kristilliset elementit (kirkossa käynti, kasvien pyhitys ja niin edelleen) pakanallisiin elementteihin (tanssien pitäminen, seppeleiden vääntäminen ynnä muuta).
Temppelin lattia on peitetty juuri leikatulla ruoholla, ikonit on koristeltu koivun oksilla. Kylässä isoäidin talo koristeltiin joka vuosi tuoreilla kukilla, puiden oksilla, yrteillä – timjamilla ja mintulla, ja lattia peitettiin acorusilla ja timjamilla. Loma on ihmisten keskuudessa erittäin arvostettu, ja kesäsyklin juhlimisen pääajatuksena oli usko ihmisen ja luonnon yhtenäisyyteen. Ihmiset uskoivat sanan maagiseen voimaan yhdistettynä lauluun, musiikkiin, tanssiin ja rituaaleihin.
Koko perheeni osallistui kolminaisuuden päivän valmisteluun. Äitini ja minä siivosimme talon, ripustimme pyyhkeet ja laitoimme puhtaat pöytäliinat pöydille. Isoäidin piti valmistaa perinteiset seitsemän ruokaa sekä leipää ja piirakoita. Pääruoka oli kolova (kuten kutya – vehnäpuuro, mutta ilman unikonsiemeniä) hunajalla ja kuivatuilla marjoilla.
Sen jälkeen leikkasin kukkia kodin koristeluun ennen pimeää. Jokaisella kukalla oli oma symboliikkansa, esimerkiksi: lovage – rakkauden symboli, lila – nuoren perhe-elämän symboli, periwinklet ja pionit – tyttömäisen kauneuden kukinta, kehäkukka symboloi miesten kauneutta.
Sillä välin isoisä ja isä kävivät päivällä keräämässä vihreitä koristeeksi. He menivät metsään ja pelloille poimimaan kukkia ja leikkaamaan oksia tammeista, vaahteroista, sykomoreista ja lehmuksista. Piha, talo, varastotilat ja talli koristeltiin kaikenlaisilla kukilla ja oksilla. Pesun ja puhtaisiin vaatteisiin pukeutumisen jälkeen isoisä tervehti luontoa, jonka jälkeen perhe sai istua pöytään, muistaa kuolleita ja aloittaa päivällisen. Illallisen tulee sisältää tiettyjä ruokia, erityisesti kala- ja liharuoat, pannukakut, piirakat, salaatit. Juuri tänä lomana valmistettiin monia ruokia vihreistä. Kuolleita omaisia muisteltiin päivällisellä. Muistolounaat ja -illalliset juhlapäivinä ovat tyypillisiä Ukrainalle. Tämä todistaa Ukrainan kansan geneettisen koodin jatkuvuudesta ja välittyy sukupolvelta toiselle.
Svitlana Zubenko
