Suomen Kotiseutuliitto täyttää tänä vuonna 75 vuotta. Liiton jäsenistöön kuuluu noin 750 kotiseutu-, kaupunginosa- ja muuta yhdistystä, yli sata kuntaa ja maakuntien liitot. Kotiseutuliiton jäsenkentässä toimii noin 150 000 aktiivista kansalaista.
Kotiseutuliiton perustaminen
Esko Aaltosen ja Kustaa Vilkunan esityksestä kutsuttiin kulttuuriväkeä toukokuussa 1948 pidettäville maaseutukulttuurin neuvottelupäiville Helsinkiin. Siellä aiottiin perustaa kotiseututyön yhdyselimeksi Kotiseutuliitto-niminen järjestö. Ehdotus ei kuitenkaan vielä silloin edennyt, mutta Talonpoikaiskulttuurisäätiö lähetti kotiseutuväelle huhtikuussa 1949 kutsun saman vuoden toukokuussa Tammelassa, Lounais-Hämeen Pirtillä pidettäville ”yleisille kotiseutupäiville” ja tärkeimpänä aiheena oli päätös Kotiseutuliiton perustamisesta. Kaikkien paikalle saapuneen 76 edustajan voimin siellä päätettiin perustaa Suomeen Kotiseutuliitto.
Päämäärät ja säännöt
Uusimmissa vuoden 2018 kotiseutuliiton säännöissä tarkoituspykälä on sanamuodoltaan seuraava: ”Liitto on kotiseututyön keskusjärjestö, kansalaisjärjestö ja valtakunnallinen edunvalvoja, vahvistaa kotiseututietoisuutta, edistää moniarvoista kansallista kulttuuria ja sen arvostusta paikallisten ja alueellisten piirteiden pohjalta, kehittää monimuotoista kotiseutu- ja kulttuuriperintötyötä kaupungeissa, kunnissa ja maakunnissa, tukee paikallista ja alueellista omatoimisuutta ja kotiseutuhenkeä sekä toimii ja vaikuttaa kotiseututyön tavoitteiden toteuttamiseksi yhteiskunnan päätöksenteossa.
Uuden polven kotiseututyötä. Juttu jatkuu linkin jälkeen
Nuorisoseurat ja Järviseutu
Ensimmäinen Etelä-Pohjanmaan suomalainen kotiseutuyhdistys perustettiin vuonna 1907. Järviseudulta siinä oli tiettävästi ainakin kolme vimpeliläistä mukana. Kotiseututyö jäi pääasiassa vuosisadan vaihteessa jälkeen perustettujen nuorisoseurojen ja työväenyhdistysten harteille. Järviseudun ensimmäinen nuorisoseura Lappajärvelle perustettiin 1892. Vuonna 1908 ensimmäisenä yhteistyöelimenä perustettiin myös Lappajärven nuorisoseurapiiri. Se toimi vuosina 1908–1915 ja lisäksi mukana oli Halsuan, Kaustisen, Perhon ja Vetelin nuorisoseurat. Ne kuitenkin erosivat vuonna 1915. Tämän piirin alaisina oli 30 nuorisoseuraa. Vuonna 1925 piirin nimi muutettiin Järviseudun nuorisoseurapiiriksi. Lappajärven nuorisoseurassa oli erityistä, että sillä oli jo silloin ainoana oma kotiseututoimikunta!
Nuorisoseurojen ja työväenyhdistysten piirissä kotiseututyö ilmeni ajan henkeen järjestetyissä kesäjuhlissa, soitto- ja laulujuhlissa sekä henkisissä- ja urheilukilpailuissa, näytelmissä ja varsinkin puheissa. Järviseudun nuorisoseurapiirin kansanopistotoimikunta esitti 1920- luvun alussa kansanopiston perustamista. Piirin toimesta myös 1920-luvulla saatiin ainakin Aleksi Latvalan suunnittelema Järviseudun vaakuna ja Kaarlo Kultalahden sanoittama ja A. Poroman säveltämä Järviseudun marssi.
Juttu jatkuu linkin jälkeen
Maakuntaliitto ja kotiseututyö
Maakuntaliitot olivat perussääntönsä mukaan aatteellisia ja rekisteröityjä yhdistyksiä. Niitä alettiin perustaa Suomen maakuntiin maakuntahengen kasvattamiseksi 1920-luvulta lähtien. Ensin Varsinais-Suomessa vuonna 1927 ja viimeisimpänä Päijät-Hämeessä vasta vuonna 1967. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto perustettiin 1939, mutta sen toiminta alkoi toden teolla sotien jälkeen 1944. Liiton sääntöjen kolmannen pykälän mukaan liiton piti ”syventää väestön rakkautta ja kiintymystä kotiseutuun, edistää väestön yhteishenkeä sekä maakunnan entisyyden ja nykyisyyden tuntemusta ja kaikin tavoin kehittää maakunnan henkistä ja taloudellista vaurastumista.” Museoharrastuksen ja kansanomaisen elämän tutkimuksen edistämiseksi järjestettiin Ilmajoen museossa heinäkuussa 1945 kotiseutuharrastajien kurssi. Yhtenä luennoitsijana oli Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran kotiseutusihteeri Väinö Tuomaala (1916– 1975). Kesällä 1946 ilmestyi liiton ja Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran yhdessä kustantama ja Väinö Tuomaalan kirjoittama Kotiseututyön opas harrastajien käyttöön.
Väinö Tuomaalan panos Etelä-Pohjanmaan ja Järviseudun kotiseuutyön alkuunpanijana on ollut monella tavalla keskeinen. Useimmat alueemme pitäjäseurat on perustettu hänen kehotuksestaan ja avulla. Vuonna 1947 aloittivat toimintansa Kortesjärven, Lappajärven, Lehtimäen ja Vimpelin pitäjäseurat. Alajärven seura perustettiin 1948, Evijärven seura 1950 ja Soini-seura 1952.
Väinö Tuomaala oli esineiden keräilijä ja tallentaja jo 1930-luvulta lähtien. Siitä hieno esimerkki meillä on hänen Järviseudulta kokoamansa aineiston perusteella syntynyt Evijärven Väinöntalo. Ehkä myös hänen ”syytään” tavallaan on, että kotisetutyöhön on periytynyt paljon museotoimintaa. Väinö Tuomaala sai maassamme ensimmäisenä kotiseutuneuvoksen arvon 1969. (Vuosina 1969 –2024 tasavallan presidentin myöntämiä kotiseutuneuvoksen arvonimiä on myönnetty yhteensä 329 ja Järviseudun alueelle on niitä myönnetty peräti seitsemän! Viimeisimmän vuonna 2024 on saanut evijärveläinen Heikki Valijoki.)
Järviseudun kulttuurityö sodan jälkeen
Kulttuurityön sarka alkoi laajeta raskaitten sotien jälkeen. Nuorisoseurojen ja työväenyhdistysten rinnalle tuli uusia kulttuuriyhdistyksiä ja pitäjäseuroja. Paikallislehtiä ilmestyi ympäri maan harvakseltaan, mutta kehittyvä yhteisöllisyys kaipasi lisää tietoa maailmasta ja oman järjestön työstä. Lisää sanomalehtiä selvästi tarvittiin.
Järviseudun alueella ensimmäinen paikallislehti oli nimeltään Järviseutu. Lehden perusti kirjailija Jalmari Sauli juuri ennen sotaa 1937. Kustantajana oli aluksi Järviseudun Lehti Oy, kotipaikka Seinäjoki. Lehden ilmestyminen kuitenkin alkoi vasta 1941. Sen jakelualue oli pääasiassa Alajärven, Perhon ja Vimpelin alue. Vuonna 1955 levikkiä yritettiin laajentaa Järviseudun pohjoisemmille alueille, Evijärvelle ja Lappajärvelle mutta huonoin tuloksin. Sinne lehteä ei ole kunnolla saatu levitettyä koskaan. Nykyisin lehden omistaa Alma-Media Oy ja sen levikki on noin 4 200 kappaletta.
Kotikunta
1950-luvun puolivälissä kutsui Järviseutu -lehden johtokunnan jäsen, vimpeliläinen pankinjohtaja Oiva Arvola, Järviseutu-lehden osakaskuntaa Vimpeliin keskustelemaan paikallislehden kehittämisestä ja Järviseutu -lehden levikin laajentamisesta Evijärvelle ja Lappajärvelle. Nämä neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään. Vimpeliläiset päätyivät kokouksen jälkeen ajatukseen, että pitää perustaa kokonaan uusi laajalevikkinen kotiseutu- ja paikallislehti. Sen pitäisi levitä koko Järviseudun ja Perhon kunnan alueelle. Aktiivisin vimpeliläisistä, kotiseutumies, myöhemmin pitäjäneuvos Frans Takala teki ratkaisunsa ja päätti alkaa julkaista heti omalla kustannuksellaan näytenumeron uudesta ”Kotikunta”- lehdestä. Ensimmäinen näytenumero, ”Kotikunta – Evijärven, Lappajärven, Perhon ja Vimpelin pitäjien kotiseutu-, kunnallis- ja paikallislehti”, julkaistiin 15.6.1955. Lehteä toimitettiin Takalan toimesta seitsemän vuotta. Parhaimmillaan lehti ylsi yli 2 000 kappaleen levikkiin ja valitettavasti raskas talous jäi ja oli pääasiassa koko ajan Takalan harteilla.
Järviseutu-toimikunta ja Järviseudun Sanomat
Vuonna 1961 Järviseudun alueen kunnallismiehet olivat alustavasti omassa kuntien neuvottelukunnan kokouksessaan todenneet tarpeelliseksi aloittaa keskustelu yhteisen uuden kulttuuripoliittisen neuvottelukunnan perustamisesta Järviseudulle. Syksyllä 2.10. 1961 Lappajärvelle kutsuttiin kokous, jossa pääaiheena oli ”keskustelu kuntien yhteisen järviseutulaisen kulttuuritoimikunnan perustamisesta”. Tuossa kokouksessa Järviseutu-toimikunta sitten perustettiin. Puheenjohtajaksi valittiin, lähinnä nuorisoseurapiireissä tutuksi tullut lappajärveläinen opettaja ja maakuntaliiton valiokunnan jäsen, myöhemmin opetusneuvos Fredrik Päällysaho. Varapuheenjohtajaksi tuli kortesjärveläinen Nikolai Mäki ja sihteeriksi vimpeliläinen Frans Takala. Muita jäseniä toimikuntaan tuli Kaarlo Kultalahti Evijärveltä, Eetu Rintala Alajärveltä, Urho Ollikainen Soinista ja Kalle Flinkman Lehtimäeltä. Maakuntaliiton edustaja oli Väinö Tuomaala. Toimikunnan toisessa kokouksessa 12.10.1961 päätettiin muun muassa jatkaa Järviseudun Joulu -lehden julkaisemista ja viettää vuosittain yhteistä Järviseudun päivää. Frans Takala tarjosi toimikunnalle tehtäväksi Kotikunta – lehden julkaisemisen. Vuoden 1962 maaliskuun kokouksessa toimikunta päättikin aloittaa uuden ”pitäjälehden ” toimittamisen heti vuoden 1963 alusta lähtien. Lehden nimeksi hyväksyttiin ”Järviseudun Sanomat”. Tähän lehteen Frans Takalan Kotikunta -lehti sulautui ”velkoineen ja varoineen”. Ensimmäinen Järviseudun Sanomien näytenumero ilmestyi 11.10.1962. Ilman tätä operaatiota ja toimikunnan perustamista Järviseudulle tuskin olisi tullut uutta paikallislehteä. Ei ainakaan noin varhain. Uuden lehden päätoimittajaksi tuli Fredrik Päällysaho ja tässä toimessa hän oli vuoteen 1974 saakka.
Valitettavasti ja pyynnöistä huolimatta Järviseudun Lehti Oy ja sen toimittama Järviseutu-lehti ei tullut mukaan tähän Järviseudun kaikkien kuntien yhteiseen uuden lehden syntyyn ja kehittämiseen. Näin Järviseudulle jäi ja on edelleen kaksi paikallislehteä.
Juttu jatkuu linkin jälkeen
Järviseutu-seura
Vuoden 1967 helmikuussa Järviseutu-toimikunnassa harkittiin vakavia asioita. Vaikka Järviseutu -toimikunnan työ sujui melko ongelmitta, oli selvää, että työtä oli tarkoituksenmukaista tiivistää ja saada taloudellisesti varmemmalle pohjalle. Yksi keino oli muuttaa toimikunta jäseniä hankkivaksi seuraksi. Joulukuun 21. pv:nä 1967 Vimpelissä pidetyssä kokouksessa 21 alajärveläisen, evijärveläisen, lappajärveläisen ja vimpeliläisen edustajan voimin perustettiin Järviseutu-seura. Kokouksessa Väinö Tuomaala selosti seuran tarpeellisuutta ja esitti sääntöluonnoksen. Seuran kotipaikaksi tuli Alajärven kunta. Järviseutu-toimikunta lakkautettiin ja sen tehtävät sekä Järviseudun Sanomien toimittaminen siirrettiin uudelle seuralle. Seuran tarkoitus oli toimia alueen kotiseututyötä tekevien pitäjäseurojen yhteiselimenä ja edistää sekä ohjata kotiseutu- ja kulttuurityötä Järviseudulla. Puheenjohtajaksi valittiin Fredrik Päällysaho. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1984 saakka.
Perustamisessa sattui kuitenkin sellainen kömmähdys, että säännöt unohdettiin informaatiokatkoksen vuoksi rekisteröidä oikeassa ajassa ja perustava kokous jouduttiin uusimaan 6.3.1970 Lappajärvellä ja kotipaikaksi vaihtui Lappajärven kunta. Sääntöongelmien ratkettua vuonna 1972 Järviseutu-seuran toiminta pääsi toden teolla käyntiin.
Seuran toiminnasta lyhyesti: Vuonna 1970 aloitettiin Järviseutu-filmin teko. Vuonna 1972 pitäjäneuvos Frans Takala esitti erityisen Järviseutu-rahaston perustamista ja siitä asti apurahoja on jaettu järviseutulaiselle kulttuurityölle ja tekijöille. 1975–1985 toteutettiin opetusneuvos Fredrik Pääällysahon ajatuksena ja alkuun panema Järviseudun kolmiosainen historiateos. Seuran oma kulttuurirahasto perustettiin aiempien periaatteiden pohjalta 1975. Vuonna 1981 se muutettiin nykyiseksi apurahoja jakavaksi säätiöksi. Yhteistoiminta Pietarsaaren järviseutulaisten kanssa syventyi yhteistyöksi 1977. Vuonna 1994 alkoi vilkas yhteistyö Karjalan Sanomat -lehden ja Järviseutu-seuran kesken päättyen kuitenkin ns. yleisistä syistä jo 2010-luvun alkupuolella. Samoin 2000-luvun alkupuolelta lähtien olemme olleet tukemassa monenlaista uudempaa yhteiskunnallista- ja kulttuuritoimintaa. Monia kulttuurisia hankintoja on tehty; Oulun yliopiston omistamat NASA:n alkuperäiset avaruuskuvat saatiin lahjoituksena säilytettäväksi. Arvokas yksittäisen keräilijän kokoama mineraali- ja kivikokoelma hankittiin ja myytiin Lappajärven kunnan ja Järviseudun yhteisöjen käyttöön. Sekä kuva – , että kivikokoelmaa voi nykyisin hyödyntää ainakin Geopark- hankkeen näyttelymateriaalina. Järviseutu-seura on tukenut rahoitusosuudella useaa EU:n rahoittamaa hanketta, muun muassa melontareitti-, patikkareitti- ja kulttuuripyöräilyhanketta sekä viimeksi seuran kuvamateriaalin digitointia. Kaikki edellä esitetyt toimet on mahdollistanut seuran hyvä talous ja taloudenpito. Lisäksi keskeistä pitäjäseurojen vuosittainen talouden tukeminen on ollut koko historian ajan Järviseutu-seuran sydämen asia. Näin ollen alueen pitäjäseurojen talous on saatu vankemmalle pohjalle.
Tässä yhteydessä saamme ja haluamme kiittää kaikkia järviseutulaisia seuran saamasta hyvästä tuesta. Kiitos kuuluu myös seuran henkilökunnalle ja ennen kaikkea kaikkia ennakkoluulottomille mukana olleille ja oleville päättäjille. Me kaikki yhdessä olemme mahdollistaneet tämän laatuisen rikkaan kulttuuri- ja kotiseututyön.
Juttu jatkuu linkin jälkeen
Lopuksi ja saatteeksi
Helsingin yliopiston Seinäjoen Ruralia instituutti suoritti Järviseudulla laajan ”Pohjalainen kotiseutu” hankkeeseen liittyvän osatutkimuksen. Hankkeen vastaavana oli prof. Sulevi Riukulehto ja Järviseudulla asiaa hoiti tohtori Timo Suutari. Kunnissa tehtyjen ns. työpajatapahtumien ja kyselyjen lisäksi tutkimuksesta julkaistiin v. 2018 raportti nimeltä: ”Kotiseutua kokemassa, kotiseutukokemuksia Järviseudulta”.
Ei ole yllätys, että mukana olleiden kysymyksiin kotiseudun kokemisesta tuli myös Järviseudulla voimakkaasti esille kotiseudun paikka. Järviseudun erityisyys kauniin, monipuolisen järviluonnon kokemisessa on koukuttava kaikille ikäluokille. Ja sitä se on ollut täällä aina.
Timo Suutari kirjoittaa tutkimukseen liittyen: ”Henkilökohtainen kiintymys paikkoihin ja subjektiivinen paikkakokemus ovat kotiseudun kokemuksen rakennusaineksia. Samalla halutaan kuitenkin myös kollektiivisia kokemuksia ja ne ovat muuttuvia.”
Seuratoiminta ja yhteiset pyrkimykset, saavutukset, ne kollektiiviset kokemukset, ovat keskeisiä rakennuspuita kotiseututunteessa. Yhdessä toimien Järviseutu-seura ja pitäjäseurat ovat syventäneet monipuolista kotiseutuidentiteettiä. Kun maisema yksin ei riitä, kotiseutu tarvitsee työtä, toimintaa ja taloudenhoitoa sekä sukupolvien luomat raamit. Tässä Järviseutu-seura on huomattava ja esimerkillinen kollektiivi. Mielestämme olemme onnistuneet kiitettävästi alueen ja maan kotiseudun rakentajana. Kotiseutu elää meissä ja me kotiseutuamme ajan suunnasta riippumatta.
Järviseutu-seuran hallitus: Lasse Autio, Mauri Jokela, Antti-Kalle Levijoki, Tuija Matintupa, Lauri Mattila, Urpo Purola, Ilmari Sulkakoski, Hannu Takala, Riitta Tähtinen.
