Raskausaika sujui vanhempien mukaan ilman suurempia ongelmia, mutta synnytyksessä tapahtui dramaattinen käänne, joka mullisti ensimmäiset vauvan kanssa vietetyt päivän hyvin toisenlaiseksi kuin Herralat olisivat osanneet odottaa.
–Vauva joutui suoraan synnytyksestä vastasyntyneiden teholle mekoniumaspiraation takia. Siitä seurasi infektio, happihoitoa ja antibiootteja, eli useita päiviä teholla.
Se oli rankka alku uudelle elämälle. –Alussa vauvaa ei saanut juurikaan edes koskea, ettei hänelle tule stressiä. Saimme vauvan kenguruhoitoon eli syliin ihoa vasten vasta kolmen päivän kuluttua syntymästä. Oli ihanaa huomata, että hän sai hyvää hoitoa teholla, ja tuntui, että hän on hyvissä käsissä. Antibiootit toimivat sitten yllättävänkin nopeasti. Ainoastaan yksi takapakki sattui hoidon aikana, kun vauvalle vaihdetut kevyemmät happiviikset eivät riittäneetkään, ja niitä kokeiltiin uudelleen sitten seuraavana päivänä. Vauva syntyi perjantaina, ja pääsimme seuraavana torstaina kotiin.
Vauva syö ja nukkuu hyvin, vaikka ruokailussa on toki ollut opettelemista nenämahaletkun jälkeen.
–Tähän asti hän on ainakin ollut iisi tapaus, vaikka välillä vähän itkeskeleekin. Vaikuttaa siltä, että temperamenttiakin löytyy: välillä tuntuu, että pitää olla ruoka heti, kun hän ilmoittelee nälästään. Paljon tässä on oppimista, sen olemme ehtineet huomaamaan, Elisa Herrala naurahti.
Isä pääsee tutustumaan tulokkaaseen ja sukeltamaan vauva-arkeen kolmen viikon mittaisen isyysloman aikana.
KOLMEKYMPPISET Herralat ovat viihtyneet Vimpelissä Elisan opiskeluvuosia lukuun ottamatta.
–Jari tuli Vaasaan perässäni ja asuimme siellä muutaman vuoden, kunnes palasimme tänne. Menimme naimisiin 2016.
Alajärvellä terveyskeskuksen työterveyshoitajana työskentelevä Elisa Herrala on omaa sukua Lehtimäki ja kotoisin Sääksjärveltä. Hän ja rakennusmiehenä J&J Herrala Oy:ssä toimiva puoliso muuttivat joulukuussa Jarin vanhempien kotitaloon Vimpelin keskustan kupeeseen. Jarin äidille rakennettiin oma asunto talon toiseen päähän eli pienokaisen mummo on lähellä. Tukiverkostoa ovat myös Elisan vanhemmat sekä Jarin sisarukset perheineen sekä laaja suku ja molempien ystäviä.
–Ylistarossa asuvan siskoni kanssa olemme tiiviisti tekemisissä. Hänellä on helmikuussa syntynyt lapsi, joten vertaistukeakin löytyy. Apua saa siis varmasti, jos tarvitsee ja osaa pyytää.
VIMPELISSÄ syntyi vuonna 2019 yhdeksän vauvaa, ja viime vuodelle ennuste oli 15.
–Varmaan aika vähän syntyy vauvoja tänäkin vuonna. Saa nähdä, millainen koululuokka tämän vuoden lapsista tulee. Luokat ehkä täällä vielä säilyvät itsenäisinä, mutta miten käy harrastusmahdollisuuksien, saadaanko ryhmiä kokoon. Onhan se vähän kurjaa. Sitä toivoisi, että tulisi enemmän saman ikäisiä lapsia.
Se, miksi syntyvien määrä laskee kautta maan, selittyy Herralan arvion mukaan sillä, että perheen kasvattaminen aloitetaan myöhemmin kuin ennen.
–Nykyään on niin paljon mahdollisuuksia tehdä ja mennä, rahaakin on usein käytössä enemmän kuin aiemmilla sukupolvilla. Matkustellaan, halutaan olla ensin työelämässä. Siitä on tullut normi, ettei tehdä lapsia niin nuorena. Yhä useampi ei välttämättä edes halua lapsia.
LAPSELLEEN ja tämän mahdollisille sisaruksille Herralat haluavat tarjota turvallisen lapsuuden, vanhempien läsnäoloa ja paljon syliä.
–Lapsi saa toteuttaa itseään ja harrastaa, missä vanhemmat tukevat häntä parhaansa mukaan. Arvoja, joita haluaisimme lapsellemme siirtää, ovat suvaitsevaisuus, se, miten muita ihmisiä kohdellaan, sekä mikä on oikein ja mikä väärin.
–Koska Jari on musikaalinen, hän varmasti tuo lapsen elämään musiikkia. Itse nautin luonnossa liikkumisesta ja ulkoilusta. Tässä Kiviharjunkankaalla on pururata ja pihasta pääsee suoraan metsään, mitä varmasti hyödynnämme jatkossakin.
