Olisiko niin, että elämänhoidoksi milloinkaan ei ehkä lausuttukaan aivan oikeaa sarjaa oikeita sanoja oikeassa järjestyksessä. Eräässä sketsissä näyttelijä oli pantu sanomaan, että kyllä sitä pitäisi pikkusen tietääkin ennenkuin sitä menee puhumaan yhtään mitään!
Oivallukset syntyvät asioiden riippuvuussuhteista johdettuina: kuinka heti tulisi oikein toimia, tajuten ymmärtäen ja käsittäen. Kuuluisivathan oikeat ilmaisut myös meille.
Kompleksi(nen) oli voimakas vaikuttamisen keino, alitajunnan ja tunne-elämän kautta muokata käyttäytymistä. Tuttavallisemmin manipuloiminen. Vieläkin kauheampi keksintö kumminkin on dementoiminen, (julistaa virallisesti vääräksi jne.) Lähteenä tietosanakirjat.
On arveltu muinoin, että pimeys seurauksineen tulisi ihmiselämäänkin kuin varas yöllä, aavistamatta. Yllättäen, yhtäkkiä, aivan noin vaan…
Sallikaamme kirjojen kielitajun toivomuksen nimissäkin pieni jousto. Oma aika voidaan kyllä tuntea niin tarkkaan, että tulevatkin hyvin merkittävästi aavistetaan. ”Ilmoittajia”, niin kuin tietämättömyyden ja taikauskon paluuta jo sata vuotta sitten osattiin pelätä. Profeetat olivat täysin esiintymiskykyisiä oman aikansa professoreita.
MITÄ on pimeys, ja mitä on valo? Aurinko säteilee Maan pintaan, halki pimeän jääkylmän avaruuden. Nämä säteet kohtaavat täällä vastaanottavaa ainetta. Tapahtuminen synnyttää lämpöä ja valoa elämälle. Neuvovat ja opastavat viisastumisen voimat ovat elämän puolella.
Luoja tarkoitti kaikkia ajatteleviksi, henkisissä pajoissa hyvät ajatukset alkavat toimimaan.
Hyvä näyttäisikin osoittavan jumalallisia puoliaan vasta fysiikan seurassa. Unelmilla ymmärrettiin kaikinpuolista vastuullista henkistä vaurastumista elämähoidon hyväksi.
Tätä Horatius kutsuisi rakkaudeksi, joka voittaa kaiken pahan. Älkäämme unohtako saavutettua hyvää, kerran jo selvään nähtynä oikea ajatteleminen, mitä oikea puhe, oikea toiminta, oikea ihmisyys, oikea tunne-elämänä, tarmokkuus, viisastuminen, saavutukset ajatteluponnisteluin, elämäntutkimisen tiede, jalot lupaukset, pyrkimykset lujuutena…
Kerran ei tiedetty mitään, kuinka lähellä päittemme päällä, kauniina kaartuvan takana, on tiheä pimeys, kesälläkin kymmenien miinusasteiden pakkanen. Vasta myöhemmin ihmiselle valkeni, että taivas voitaisi ymmärtää myös sivistyksenä ja sieluntilana.
Kokemuksen puutteesta, suoraan istuvaltaan luoduissa totuuksissa, kovien keinojen käytön taivasnäyissä, omankin aikamme hairahdukset saivat elää.
Toivorikas voimavara, elämän auttamiseksi radalleen, olisivat korkeatasoiset keskustelut, ajan hengessä itseään tulkitsevien instituutioiden kesken. Valta kuuluisi eniten tietäville. Löytyisi aivan riittävästi tiedon portit kolkuttaneita. Ymmärryksen lähteillä kovan kokemusmaailman sponsoroimia. Kuollut kielikin kuulisi uusien banjojen soivan.
Elämänhoidon katsantokanta astuu esiin kirkastunein otsin, vaarinotto tahdittaa. Pessimismi oli rasituksena vaan valtavat elämänvoimat kääntyvät hyvien puolelle.
Onni Aatos Latvala
