MAURI JOKELA sai tänä vuonna joululahjaksi tasavallan presidentin myöntämän kotiseutuneuvoksen arvonimen.
73-vuotias kortesjärveläinen tunnetaan menestyksekkäästä kotiseututyöstään muun muassa Kortesjärvi-seurassa sekä tämänkin lehden taustalla vaikuttavassa Järviseutu-seurassa. Hän on ollut mukana johtamassa molempien toimintaa puheenjohtajana ja hallituksessa alun toistakymmentä vuotta. Hän on myös viettänyt runsaat 20 vuotta erilaisissa kunnallisissa luottamustehtävissä.
Huomionosoitusta hän kutsuu arvokkaaksi tunnustukseksi siitä kotiseutumme hyväksi tehdystä työstä, jossa hän on yhtenä toimijana saanut olla mukana.
–Se on tietynlainen osoitus siitä, että olen ollut paljon sotkemassa asioita, hän naurahtaa. –Samalla tuollaisen tittelin saaminen tarkoittaa myös, että on oltu paljon poissa kotoa, ja se on tietenkin ollut pois perheen yhteisestä ajasta.
HÄNEN aikanaan kahdessa kotiseutuseurassa on tehty monenlaista.
Järviseutu-seura on viime vuosina keskittynyt alueen asukkaiden viihtyvyyteen ja ulkoilumahdollisuuksien kehittämiseen.
Hän arvioi, että seuran erilaiset virkistysmahdollisuuksien kehittämishankkeet ovat tuoneet alueelle rahaa Aisaparin kautta runsaat 200 000 euroa.
Meneillään on esimerkiksi iso projekti, jossa kaikki Järviseutu-seuran ja pitäjäseurojen rakentamat pyöräily- ja ulkoilureitit opastetaan ja viitoitetaan. Samalla rakennetaan kiinnostavista paikoista kertovia informaatiotauluja. Runsaan 70 000 euron hanke päättyy ensi kesänä. Samaan hankkeeseen liittyen viime kesänä pystytettiin yli 20-metrinen, lähes 15 000 euroa maksanut teräksinen näkötorni Soidinkalliolle.
–Jatkoa tulee ilman muuta, kun saadaan nämä valmiiksi, hän sanoo. –Pitkän tähtäimen tavoitteena on rakentaa vastaava ulkoilureitistö ympäri Lappajärven. Suunnitelmissa on myös toisen näkötornin rakentaminen Hanhivuorelle.
YKSI mielenkiintoinen hanke, joka on kaatumassa kokonaan Järviseutu-seuran kustannettavaksi, on Latviassa sijaitsevan Galinin sotilashautausmaan kunnostaminen. Sinne haudattiin kolme ensimmäistä suomalaista jääkäriä, jotka kaatuivat Saksan itärintamalla ensimmäisessä maailmansodassa. He kaikki olivat Järviseutu-seuran toimialueelta: lappajärveläinen Alfred Hyytinen, kortesjärveläinen Ilmari Pahkajärvi ja pietarsaarelainen Max Kronqvist.
–Yleensä sotilashautausmaat ovat hyvin hoidettuja, mutta syystä tai toisesta tämä on jäänyt huonolle hoidolle, Neuvostoaikana rapistunut sinne. Katsoimme, että on järviseutulaisten velvollisuus hoitaa se kuntoon, kun sitä eivät muut ole tehneet.
SYNTYJÄÄN evijärveläinen Jokela muutti Kortesjärvelle nelisenkymmentä vuotta sitten. Hän on sanonut tuntevansa itsensä enemmän kortesjärveläiseksi kuin kauhavalaiseksi.
Kuluneen vuoden aikana Kortesjärvi-seuran yksi suurimmista murheenkryyneistä on ollut seurakuntatalo. Kauhavan seurakunta on päättänyt sulkea sen sisäilmaongelmiin vedoten.
–Yritimme kovasti saada talon käytölle lisäaikaa vedoten terveysviranomaisten antamaan lausuntoon. Kaikesta huolimatta päätös sulkemisesta sinetöitiin, vaikka mitään pakottavaa syytä ei siihen ollut, Jokela väittää.
KORTESJÄRVI- ja Järviseutu-seurojen projekteja toteuttaa käytännössä pääasiassa niiden johtokunnista koostuva pieni ydinporukka. Molempien keski-ikä hipoo seitsemääkymmentä, ja Jokela toivookin kovasti, että hänetkin syrjäyttäisi jo joku nuorempi.
–Nuoremmat ihmiset tykkäävät kyllä paikoistamme, joissa he voivat maastopyöräillä ja käydä laavuilla, mutta kun meillä on syyskokous, jossa valitaan luottamushenkilöitä, niin ei siellä ole paikalla kuin johtokunta, eikä ketään ulkopuolisia, hän harmittelee. –Mutta ei ongelma ole yksin meillä. Se on valitettavasti hyvin laaja ilmiö järjestökentällä.
Hän itse oli kaikenlaisessa järjestötoiminnassa mukana jo nuorena miehenä. Kotikylässä toimi pitäjän urheiluseuran alaosasto, joka tuohon aikaan ylläpiti suosittua kesätanssipaikkaa.
–Sen tuoton turvin rahoitimme kylämme ja osin koko pitäjän urheilutoimintaa. Sieltä saatu harrastuneisuus yhteisten asioiden hoitamiseen on sitten jatkunut näihin päiviin saakka.
ELLEI kotiseutuyhdistyksissä saada aikaan sukupolvenvaihdosta, koko homma loppuu. Se olisi suuri menetys niin kotiseudulle kuin valtakunnallisestikin.
Järviseutu-seuran toiminta ei ehkä ole vaarassa kadota. Se omistaa kaksi osakeyhtiötä, joista toinen julkaisee Järviseudun Sanomia ja toinen ylläpitää vuokra-asuntoja. Jos niitä ei viedä eteenpäin yhdistyspohjalta, joku muu organisaatio voisi tulla hoitamaan niitä.
Kortesjärvi-seuran osalta tilanne olisi vakavampi. Sille kuuluvat muun muassa kotiseutumuseo ja luontomuseo, jääkärihautojen hoito sekä ulkoilualueiden, uimarantojen, vaellusreittien ja laavujen kunnossapito.
–En mä tiedä, kuka muu niitä hoitaa. Ei ainakaan kaupunki, koska varoja ei siihen hommaan ole. Me saamme kaupungilta 900 euroa vuodessa korvausta työstämme.
