USA:N puolella ensimmäinen kohteemme oli Ohion osavaltiossa sijaitseva Clevelandin kaupunki. Ajomatkalla sinne pysähdyimme pienessä Conneautin kaupungissa, jonne erityisesti 1900-luvun alussa on muuttanut runsaasti siirtolaisia Etelä-Pohjanmaalta. Kaupungissa ovat asuneet Riikan äidin isotädit perheineen vuosikymmeniä, samoin kuin Riikan äidin isovanhemmat muutaman vuoden ajan 1900-luvun alussa. Tuolloin kaupungissa oli iso suomalaisyhteisö, ja sen kokoontumispaikkana toimi kuuluisa Kilpi-Halli. Rakennus on edelleen olemassa, ja nykyisin siinä toimii Conneautin taidekeskus. Rohkeina suomalaisina astuimme rakennukseen sisälle, kun ovet kerran olivat avoinna. Entisessä Kilpi-Hallissa on edelleen esillä suomalaisia maalauksia, Suomen lippuja ja vanhoja valokuvia siirtolaisuuden kulta-ajoilta. Oli huikaisevaa kulkea rakennuksen sisällä ja ajatella, että omat esivanhemmatkin ovat täällä käyneet ja viettäneet aikaansa.
Clevelandissa vietimme kaksi yötä. Levättyämme pitkän ajomatkan jälkeen oli edessä vielä viimeinen sukulaistapaaminen Riikan äidin pikkuserkun Barbaran kanssa. Hänet olemme kertaalleen tavanneet pari vuotta sitten, ja jälleennäkeminen olikin täynnä iloa. Myöskään Barbara ei ole koskaan käynyt Suomessa, mutta hänen kotoaan löytyy niin Muumeja kuin Marimekkoakin Suomen kartan ja suomalaisten kirjojen lisäksi. Barbaran kanssa vietimme kokonaisen päivän kierrellen pitkin poikin Clevelandia ja Barbaran perheelle tärkeitä paikkoja. Monta tuntia kului uskomattoman hienossa Rock & Roll Hall Of Famessa; ehdoton kohde kaikille musiikin ystäville. Käväisimme myös Barbaran lapsuudenaikaisella kotikadulla, jäätelöbaarissa ja uimarannalla. Kelit olivat jälleen kohdallaan, aurinko helli meitä koko päivän ajan.
Chicagossa rentoa meininkiä
Viimeiset matkapäivät kulutimme Chicagossa kaupungilla kävellen ja hiukan shoppaillen. Sää jatkui aurinkoisena ja lämpimänä, kukat kukkivat ja puut olivat jo lehdessä. Chicago on myös hieno kaupunki, kuin New York pienoiskoossa. Kaupungilla on helppo liikkua jalkaisin paikasta toiseen ja kaupungin rento meininki vie mennessään. Käveleskelimme muun muassa Millenium Parkissa ja joen rannoilla Riverwalkilla sekä ihmettelimme korkeita pilvenpiirtäjä ja kuuluisaa ostoskatua Magnificient Milea.
Suomalaisen juuret säilyvät vuosikymmenten yli
Kaiken kaikkiaan matka oli uskomaton kokemus. Ajokilometrejä kertyi 4 500 ja ikimuistoisia elämyksiä lukematon määrä. Sulateltavaa ja muisteltavaa riittää pitkään satojen reissukuvienkin kautta. Yhteenvetona voi todeta, että matkan toteuttaminen kannatti. Suunnittelua ja säätämistä tämä vaati, mutta se oli kaiken vaivan arvoista. Koimme olleemme erittäin toivottuja ja odotettuja vieraita kaikissa paikoissa. Kohtaamiset olivat lämpimiä ja tunnetta täynnä. Vaikka kiinteä side Suomeen oli osalla kadonnut, ei suomalaisuus ja omat juuret olleet unohtuneet. Vierailumme toi pintaan muistoja vuosien ja vuosikymmenien takaa. Jonkinlainen ikävä Suomeen oli aistittavissa. Lappajärven kunnalta saamamme esitteet, kirjat ja muut pienet lahjat olivat oikein mieluisia. Esitteitä ja kirjoja tutkittiin tarkkaan, ja Lappajärvi-logolla varustetut pipot luvattiin ottaa käyttöön saman tien. Veimme mukanamme matkalaukullisen tuliaisia, mutta laukku oli lähtiessä ihan yhtä täynnä saamiamme lahjoja.
Suvun piirteitä ja ominaisuuksia oli nähtävissä myös rapakon takana asuvissa sukulaisissa. Ahvenniemen suvulla on urheilu ollut aina tärkeä osa elämää, ja tämä piirre toistui myös Kanadan-sukulaisissamme. Kaikissa perheissä oli erilaista urheilua harrastavia ja harrastaneita. Kilpailuhenkisyys oli jonkinlainen ominaispiirre. Ja myös ihan sukunäköä oli löydettävissä!
Toivomme, että vierailumme avasi uudelleen yhteyksiä sukulaisiimme, ja saamme tulevina vuosina ottaa vastaan vieraita rapakon takaa. Sitten voimme vertailla, onko sisu, sauna ja sima samanlaista täällä koti-Suomessa kuin siellä uudessa kotimaassa.
Riikka ja Sakari Palomäki
