–Kun korona käski olla kotona, mietin, mitä tekisin. Varastossa oli suuri määrä paperinaruja ja tarvikkeita. Yhtäkkiä päsähti päähän, että alkaisin tekemään kransseja.
Niitä on syntynyt tähän mennessä 25 kappaletta. Niiden tekeminen on ollut hyvää ajanvietettä. –Naruja aukoessa voi katsoa samalla telkkaria, mutta leikatessa ja solmiessa vaaditaan tarkkaavaisuutta ja kärsivällisyyttä. Sormenpäätkin ovat kovilla.
Askare vei mukanaan. –Aina vain piti tehdä uusia, ja hain Paaposta lisää tarvikkeita. Ihmettelin jo, mitä minä näillä kaikilla teen, kunnes keksin, että voisin viedä ne kirjastoon esille. Harkitsin arvauskilpailua, kuinka monta solmua olen näihin solminut. Minä sen tiedän, mutta kukaan ei arvaa, hän naurahtaa.
Naruja on yhä jäljellä. Niistä syntyy kaitaliinoja, jotka nekin Kallio lupaa tuoda nähtäville.
NÄPERTELYN vastapainoksi Kallio on pyöräillyt. Tänä aikana on kertynyt lähes 2 000 kilometriä. Nyt ovat käynnistyneet taas SPR:n toiminta ja kultaisen iän kerho, joissa Kallio on aktiivisesti mukana. Loppuviikolla järjestetään nälkäpäiväkeräys, johon hän osallistuu. Hänellä on iso rooli SPR:n Vimpelin osaston yhdistyksen villasukkahaasteissa, joilla on muun muassa kerätty kaikille Aapiskujan oppilaille koulusukat.
–Olen yhdistyksen lankavastaava, eli kun sukkien kutojilla on langat lopussa, tämä hyppää pyörän selkään ja vie niitä lisää.
–Tämä kranssien tekeminen on ollut hauska juttu ja aika on mennyt kivasti, vaikka kyllä tämä tauti on pelottanutkin. Tarkkana täytyy olla joka paikassa: suojautuminen on tärkeää.
