UUVUTUSTAKTIIKALLA saavutettu EU-maiden sopimus niin sanotusta elvytyspaketista vie Suomen velkaorjuuteen. Vaikka aavistin valtionjohtomme tyhmyyden, olen silti järkyttynyt siitä millaisiin tähtitieteellisiin summiin yltäviin velkoihin he ovat sitoneet Suomen. Mielestäni, jos tälläisiä ylikansallisia velkasitoumuksia Suomelle tehdään, niiden hyväksymiseen pitäisi olla vähintään neljän viidesosan eduskunnan hyväksyntä. EU:n itsenäinen velanotto jäsenmaiden toimiessa takaajina ei ole pikkujuttu, vaikka velan määrä olisi mitä hyvänsä. Nyt päätettiin 750.000 miljoonasta. Suomen valtionvelka on ennestään yli 100 miljoonaa ja kasvaa kohisten joka päivä muutoinkin. EU:n elvytyspaketin myötä Suomen velkavastuut kasvavat noin 13.000 miljoonaa. Olen samaa mieltä Vesa Vihriälän kanssa siitä, että tämä sopimus muuttaa EU:n luonnetta olennaisesti. Kun EU on kerran muuttunut merkittävästi sekä perustuslakinsa eli Lissabonin sopimuksen myötä että perustuslakinsa noudattamattajättämisen myötä, suomalaisilla tulisi olla oikeus äänestää uudelleen siitä haluavatko he kuulua liittoon, joka kuppaa heidän verorahansa ja lahjoittaa ne pääasiassa välinpitämättömästi omaa talouttaan jo vuosikymmeniä hoitaneille eteläisen Euroopan maille sekä Ranskalle ja Unkarille. Kyseessä ei siis todellakaan ole tukien jakamista viruspandemiasta kärsineille ihmisille.
Muutosta voisi verrata seuraavanlaiseen tilanteeseen: Isännällä on ollut yhteinen metsätraktori naapuriensa kanssa. Kulutetut polttoaineet on maksettu tasan, vaikka käyttöpäivien määrät ovat eronneet toistaan. Sitten päätetään ottaa yhteistä lainaa, jotta nämä toiset isännät voisivat salaojittaa peltonsa ja kunnostaa niiden reunaojat. Pellot, joita he ovat jo vuosikymmeniä hoitaneet huonosti. Suomalainen isäntä ei hyödy siitä mitään, mutta suostuu tähän, koska hänelle luvataan oikeus maksaa samalla lainarahalla yksi kuorma soraa peltotielleen. Lisäksi hän saa laittaa neljä kuormaa lisää omilla rahoilla. Keskusta iloitsee huippukokouksessa saavutetusta 100 miljoonan lisätuesta Pohjois- ja Itä-Suomen aluekehitysrahastoon. Tipotiessään on se kriisitietoisuus, jolla Sipilän hallituksen aikaan saatiin Suomen velkaantuminen lähes pysähtymään. Todellakin, vain lähes.
Mika Kivimaa, Vaasa
