SUOMI ja Järviseutu on palaamassa vähitellen lomatunnelmista arkeen. Eduskuntatauosta tuli, kuten epäilin, tällä kertaa katkonainen. Valtiovarainvaliokunta on jo pitänyt kokousta ja talousvaliokuntakin kokoontunee lähiaikoina.
Euroopan kentillä ja julkisuudessa on keskusteltu merkittävistä talousasioista. Neuvottelutulos Euroopan Unionin elpymispaketista ja monivuotisesta budjetista 2021–2027 syntyi lopulta tiukan väännön jälkeen.
Elpymispaketin koko on yhteensä 750 miljardia euroa, josta lainojen osuus on 360 miljardia ja avustusten 312,5 miljardia. 77,5 miljardia on haettavissa EU-ohjelmien kautta. Tähän kokonaisuuteen Suomen hallitus on esityksen mukaan laittamassa rahaa 6,6 miljardia ja saamassa takaisin arvion mukaan 3,2 miljardia.
Monivuotinen budjetti 2021–2027 korvaa nykyisen voimassa olevan paketin. Se on noin 1094,4 miljardin kokonaisuus. Siihen Suomi maksaa 16,7 miljardia ja saa noin 11,1 miljardia. Luvut pitävät sisällään myös maaseudun kehittämisrahat sekä EU-rahoitteiset maataloustuet.
Kokoomus on pitänyt saavutettua neuvottelutulosta kokonaisuutena pettymyksenä. Siihen voi toki olla tyytyväinen, että kansallisella kirjekuorella saatiin maaseudun kehittämisrahat pysymään lähes nykyisellä tasolla.
Neuvotellusta elpymispaketista on kuitenkin todettava, että jäsenmaat lisäsivät nyt keskinäisiä tulonsiirtoja velkarahalla. Velkakestävyyden parantamiseksi ei kuitenkaan tehty toimia. Elpymiskokonaisuudelta olisi pitänyt edellyttää tiukempaa ehdollisuutta ja elpymistoimien aikarajan olisi pitänyt olla lyhyempi kuin nyt esitetyt neljä vuotta.
Euroopan Unionin toipuminen Koronan aiheuttaman talousshokin jäljiltä on Suomen kannalta tietenkin tärkeää. Suomi elää viennistä ja talouden kuntoon saaminen EU:n alueella on Suomen etu. Neuvottelutuloksessa on kuitenkin isoja ongelmia. Niistä merkittävin on harppaus kohti tulonsiirtounionia ja velkojen yhteisvastuuta. Moni on esittänyt kysymyksen, paikataanko nyt Koronan aiheuttamia ongelmia vai joidenkin jäsenmaiden jo aikaisemmin alkanutta löysää taloudenpitoa?
Rahoituksen ehdoissa olisi pitänyt velvoittaa jäsenmaat laittamaan julkisen taloutensa kuntoon ja tekemään rakenteelliset uudistukset. Nyt kirjaukset ja velvoitteet ovat epäselviä. Koronapakettia on myös esitelty kertaluontoisena panostuksena poikkeustilanteeseen.
Pelkään kuitenkin pahoin, että näihin asioihin joudutaan kuitenkin palaamaan ja Suomen hallitus on monessa kohtaa selityksen velkaa. Neuvottelutuloksen hyväksymisessä on vielä monta mutkaa edessä.
Janne Sankelo
kansanedustaja (kok)
