–Mielestäni tarvetta ja asiakkaita olisi, mutta maksajista on pulaa. Tutkimustiedon lisääntyessä myös menetelmän uskottavuus kasvaa.
Järviseudulla on muutama Green Care -yritys, jotka toimivat eri lähtökohdista. Maakunnan alueella on käynnissä tänä vuonna kolme aihetta edistävää hanketta, joista yhdessä hänen yrityksensä, eläin- ja luontoavusteista toimintaa tarjoava Voimavaratila Taikamäki, on mukana.
Green Care on luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää ammatillista toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua hyödyntämällä muun muassa ratsastusterapiaa ja sosiaalipedagogista hevostoimintaa, sosiaalista ja terapeuttista puutarhatoimintaa, maatilojen kuntouttavaa toimintaa sekä ekopsykologian menetelmiä.
LINNUT laulavat puissa, kanat kotkottavat, ankat käyskentelevät arvokkaina ja aidan takana pihapiirin sivuitse kulkee jonossa joukko lehmiä sekä poni, jotka ovat matkalla metsälaitumelta navettaan. Lehtimäellä Taikamäen Voimavaratilalla kesä on työntäyteistä, kun yrittäjä kunnostaa vierailijoiden käyntien lomassa paikkoja ja rakentaa uusia laitumia.
–Tämä on kotimme, johon ihmiset voivat tulla vierailemaan ja eläinavusteiseen työhön: emme ole kotieläinpiha, joka on tehty varta vasten vieraille. –Toiminnan ydinajatus on asiakkaan hyvinvoinnin ja voimavarojen lisääminen. Toiminta on aina tavoitteellista: pyrimme esimerkiksi lisäämään asiakkaan itsetuntoa ja rohkeutta tai aktivoimaan häntä sekä lisäämään elämänhallintaa. Eläinten kanssa toimiminen ja maatilan työt aktivoivat usein lähes huomaamatta.
Usein ryhmän kanssa hoidetaan kanat ja ankat, puhdistetaan paikkoja, ruokitaan isompia eläimiä.
–Ohjelmaan vaikuttaa se, mistä asiakas on kiinnostunut: joku haluaa tehdä fyysistä työtä, toinen nauttii lampaiden rapsuttelusta ja ponin harjaamisesta. Rohkeimmat voivat hoitaa nautoja – esimerkiksi Kuningatar-lehmä nauttii harjaamisesta valtavasti.
Ryhmille Takamäki jakaa usein tilan kartan, johon on merkitty erilaisia tehtäväpisteitä, joilla voi olla rentoutumis- tai keskittymisharjoituksia tai toiminnallisia rasteja.
–Hyödynnän niitä suunnitellessani erityisopettajan koulutustani.
Perheasiakkaille Taikamäessä halutaan tarjota iloa ja elämyksiä, koska nykyään lapset eivät pääse näkemään nautoja tai lampaita samoin kuin ennen.
–Eläimet ovat hauskoja seurattavia. Täällä voi kokeilla, miltä se villa tuntuu käsissä. Usein lapset arkailevat ensin, esimerkiksi lampaat saattavat tuntua pelottavilta: hui, uskallanko minä tuota silittää, mutta sitten, kun voittavat pelkonsa ja huomaavat, että tämä onkin ihan kivaa, lapsi saa tärkeän kokemuksen, että on rohkea ja uskaltaa.
VIRALLISESTI toiminta käynnistyi viime kesänä. Kesän ajan tila on avoinna keskiviikkoisin, muulloin sinne tullaan aina ajanvarauksella.
–Matkailijoita käy jonkin verran. Pääasiassa käy erityisryhmiin kuuluvia ja heidän kanssaan työskenteleviä ihmisiä.
Toistaiseksi tila ei elätä yrittäjää, vaan hän tekee lisäksi opettajan sijaisuuksia.
Taustatukea Takamäki on saanut paikalliselta Green Care -ryhmältä. Sen myötä löytyi myös Kraatterijärven Toimijat -yhdistys.
–Se on ollut tosi antoisa verkosto.
Seuraava kehityskohde Taikamäessä on puutarha, jonka Takamäki on perustanut erityisasiakkaita ajatellen. Se täydentää eläin- ja luontoavusteista toimintaa.
Rescue-eläimet lähellä sydäntä
LEHTIMÄELLÄ varttunut Karoliina Takamäki on aina pitänyt eläimistä, ja hänelle on ollut itsestään selvää, että asettuessaan aloilleen hän haluaa ympärilleen eläimiä, vähintäänkin lampaita. Niitä oli hänen lapsuudenkodissaankin. Jyväskylässä opettajaksi opiskellut Takamäki muistelee alkaneensa odottaa kymmenisen vuotta sitten hetkeä, jolloin pääsisi muuttamaan kaupungista maalle. Haaveissa oli omakotitalo, jonka pihapiirissä olisi rakennuksia ja tilaa kotieläimille.
Hän muutti puolisonsa kanssa Lehtimäelle viisi vuotta sitten ja koti entisellä karjatilalla Rantakankaantien varrella löytyi hieman myöhemmin. Heti hän alkoi selvittää, mistä saisi itselleen lampaita. Kanoja hän oli ehtinyt hankkia jo edelliseen kotiinsa.
–Tarjolla oli paljon rescue-taustaisia lampaita, ja ensimmäiset niistä tulivat meille kesällä 2018. Myöhemmin tuli myös nautoja, jotka olisivat menneet teuraaksi, Nyyti-lehmä ja Pekkapoika, joka on tilalla vieläkin. Rescue-lehmät ovat yleensä tilallisten lempilehmiä, jotka eivät tuota tarpeeksi, mutta joita ei haluttaisi laittaa teurasautoon, koska niillä on erityinen merkitys heille. Onneksi nykyään on netti, josta voi opiskella asioita vaikkapa nautojen hoitoon liittyen, ja maitotilallisilta kavereiltani olen saanut paljon apua.
Sittemmin tilalle on asettautunut myös rescue-poni.
Takamäki toimii Tassutiimin puheenjohtajana ja majoittaa kotonaan uusia perheitä odottavia kissoja.
