FACEBOOKIN Vimpeli-ryhmässä virisi keskustelu entisestä Kisarannan tanssilavasta. Seija keskustelun aloitti laittamalla julkaisuun alakuloisen kuvan pusikoiden keskellä olevasta tanssilavasta. Kommentoijat pohtivat, voisiko paikan vielä kunnostaa ja alkaa pitää siellä tansseja. Marko kommentoi tyhjentävästi ja hyvin perustellen, että Kisaranta taitaa olla tiensä päässä.
Satu muisteli, että Vimpelin Joulu-lehdessä oli juttua Kisarannasta muutama vuosi sitten ja laittoi jutun esille. Jutun oli tehnyt Pekka Koivisto ja hän oli selvittänyt kirvesmiesporukan, joka lavan rakensi ja myös nuorten ryhmän, joka yritti oikoa notkoille painuneen lattian.
Itselläni oli muistikuva, että lattia olisi painunut, koska sinne varastoitiin perunajauhosäkkejä. Niinhän siinä kävi, että yhytin kaverit, jotka olivat taskurahoja vastaan kärränneet metrin korkuisia säkkipinoja vieri viereen lavan täyteen. Ehkä painuminen johtui siitä, mutta se ei suuresti tanssien pitoa haitannut.
Rauno löysi netin syövereistä listan, jossa oli kaikki Kisarannan tanssit alkaen vuodesta 1960 ja päättyen vuoteen 1997. Avajaiset näkyy olleen juhannusaattona ja tansseja pidettiin jopa kahdesti viikossa pääasiassa keskiviikkoisin ja lauantaisin. Parhaina kesinä kausi alkoi huhtikuun lopulla ja päättyi lokakuun alussa ja tansseja oli kesän aikana yli 20 kertaa. Kilpailu tanssikansasta oli kovaa, sillä lähistöllä oli Halkosaari, Paalijärven lava, Mäkihalli Lehtimäellä, Rantapuisto Kauhajärvellä ja monta muuta paikkaa. Muistelimme joskus porukalla, että 70-luvun alussa oli mahdollista käydä viikon jokaisena päivänä tansseissa.
Yllättävä uimareissu
Herättihän se FB-keskustelu omiakin muistoja Kisarannasta. Olin varmaan 16-vuotias, kun kesäkuun alussa olin Kisarannassa tansseissa. Samana päivänä oli ollut lakkiaiset ja kolme alajärveläistä ylioppilasneitosta oli tullut jatkoille Kisarantaan. Taisin heistä yhtä tanssittaakin, mutta kolmen vuoden ikäero kauhistutti siihen aikaan eikä siitä sen kummempaa tullut.
Kerran oli varmaankin heinäkuussa tanssit, ilma helteinen, lava tupaten täynnä väkeä ja hikihän siinä virtasi noroina. Pyysin tanssittamaani neitosta jäähdyttelemään ja kävelimme joen rantaan. Hetken mielijohteesta ehdotin neidolle, että eiköhän käydä uimassa. Yllätyin kyllä, kun neito alkoi repiä vaatteita yltään ja niin pulahdimme Savonjoen viileyteen. Ei siinä kummempaa tapahtunut, mutta jäihän se mieleen. Muutaman kerran ajelimme isolla sakilla isolla veneellä Pyhälahdesta Kisarantaan ja kyllähän se jää mieleen, kun elokuun samettisessa yössä putkutellaan veneellä pitkin järvenselkää tansseihin.
Heikki Salmela
