VIMPELISSÄ vuodesta 1992 lääkärinä työskennellyt Tarja Niemi on tyytyväinen, että terveyskeskus on vielä olemassa. Hyvinvointialue on vilautellut pieniin terveysasemiin kohdistuvista säästötoimista, mutta kukaan ei tiedä mitä tuleman pitää – tai milloin.
–Töitä tehdään täällä niin kauan, kun siihen on lupa ja kunnes sähköt katkaistaan. Sitä olen kyllä miettinyt, että toisiko Vimpelin terveysaseman lakkauttaminen edes säästöjä. Minä olen sitä mieltä, että oma lääkäri -malli ja se, että tuntee potilaat, tuo säästöjä. Terveysaseman mahdollinen lakkauttaminen huolettaa erityisesti iäkkäiden puolesta. Toisaalta ymmärrän paineet, kun väestö vähenee, lapsiakin tänne syntyy vain noin kymmenkunta vuosittain.
Katsomme Tarjasta kirjoitettua Järviseudun Sanomien lehtileikettä vuodelta -89. Kuvassa Tarja istuu samassa työhuoneessa kuin 35 vuotta sitten, ainoastaan työpöytä on hieman eri paikassa.
–Olin tuona kesänä täällä kandina kesätöissä. Kesän jälkeen palasin vielä vuodeksi Kuopioon opiskelemaan. Sen jälkeen olin Vaasassa töissä, kunnes muutimme Vimpeliin takaisin vuonna 1992. Vuosiin on mahtunut monenlaisia työnkuvia ja äitiyslomia. Omia lapsia on neljä ja kaksi lastenlastakin jo löytyy. Siitä oikeastaan huomaa ajan kulun, nauraa Tarja.
–Ja siitä, että neuvolassa tapaan sellaisia äitejä, jotka ovat itse olleet äitiensä vatsassa äitiysneuvolassa vuosikymmeniä sitten.
TYÖ on Tarjan mielestä vastannut odotuksia ja on yhä edelleen juuri sitä mitä haluaa tehdä.
–Minä tykkään yleislääkärin työstä. Asiakkaita on vauvasta vaariin, työnkuva on laaja ja koko ajan tulee uusia asioita, joihin pitää perehtyä. Tässä ei pääse tylsistymään, sanoo Tarja.
–Mutta sen olen huomannut, että ennen ehti päivän aikana ottaa enemmän asiakkaita vastaan kuin nyt. Nykyään kirjaamiseen kuluu iso osa lääkärinkin työpäivästä. Toisaalta en haluaisi palata potilaskansioiden aikaankaan.
Tarja toivoo, että jatkossakin maalaiskuntiin löytyisi yleislääkäreitä. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin epäilee, että vuosikymmeniä samassa terveyskeskuksessa viihtyvät lääkärit taitavat olla tulevaisuudessa harvinaisuus.
–Itse olen niin viihtynyt. Työ on merkityksellistä ja ihmisten kohtaaminen parasta. On palkitsevaa, kun pystyy auttamaan. Aina ei kuitenkaan pysty auttaa, vaikka haluaisikin ja sitäkin on lääkärin työssä pakko oppia sietämään.
